Itsensä huonolla käytöksellään nurkkaan ajanut Hardin (Hero Fiennes Tiffin) matkaa ryyppyreissulle Portugaliin unohtaakseen Tessan (Josephine Langford) haluten rakentaa itsestään paremman ihmisen ja yrittää voittaa blondin vielä kerran itselleen, mutta etelässä odottaa myös houkutus Natalien (Mimi Keene) muodossa. Toisaalla elämäkerrallisesta After-kirjasta suuttuneen Tessan ajatukset täyttää yhä Hardin, mutta onko parilla enää yhteistä tulevaisuutta?

Castille Landonin ohjaama ja Anna Toddin kirjoittaman After -saagan (After (2019), After We Collided (2020), After We Fell (2021), After Ever Happy (2022)) viides, ja toivottavasti jo viimeinen osa edustaa sitä mustinta mainosmössöä, mitä Hollywood on kuluvalla vuosituhannella katsojien kiusaksi suolestaan ulos tunkenut.

Vasurilla tehtyä vastenmielistä siirappipullaa, josta ei löydy sen enempää ajatusta kuin sydäntäkään. Aiempien osien sijaan fokukseen on nyt nostettu itsesäälissä rypevä Hardin, vain muutamassa kohtauksessa nähtävän Tessan jäädessä silkaksi sivuhenkilöksi. Millään ei toistaalta ole mitään merkitystä, sillä kaikki valkokankaalla on tapahtuva draama on tympeän laskelmoitua huttua, joka on suunnattu samalle äärikapealle katsojakunnalle kuin neljä ensimmäistäkin elokuvatusta.

Fiennesin nimekkään elokuva suvun edustajalle, Ralphin ja Josephin siskonpojalle Hero Fiennes Tiffinlle ei anneta edes mahdollisuutta nousta kliseisiin tukehtuvan käsikirjoituksen yläpuolelle, mutta vielä sitäkin vähemmät eväät on tarjottu Josephine Langfordille. Aiemmista osista tutut puunaamat Stephen Moyer ja Rob Estes piipahtavat myös kuvissa.

Täysin viraton vedätys.