Töissään Atlantassa osumaa ottanut poliisietsivä Dillon Baker (Matt Passmore) lähtee vaimonsa Brennerin (Ellen Holman) kanssa lepuuttamaan hermojaan telttaretkelle Alabamaan, mutta irtioton arjesta katkaisee julmasti paikallisten punaniskojen huumekartelli. Pariskunta jätetään verisenä tien penkkaan, mutta se, mitä rikolliset eivät tienneet, on että Brenner Baker on Yhdysvaltojen armeijan luutnantti, sukupuolensa ensimmäinen edustaja erikoisjoukoissa Rangereissa, elävä ase ja yhden naisen armeija, jolla ei ole aikomustakaan jättää yhtäkään väärintekijää henkiin.

Stephen Durhamin ohjaama ja Mary Ann Barnesin, päätähti Ellen Holmanin ja David Dittlingerin kanssa kirjoittama Army of One on juuri sitä, mitä se lupaakin. Väkivaltaista toimintajännää, missä poikkeuksellisesti tuleen vastaakin hameväen edustaja, ei tosin yhtään sen hellemmin kuin miespuolisetkaan ex-militäärikostajat, kuten ne kuuluisimmat Johnit, Rambo tai Commandon Matrix. Käsikirjoitusnelikon lisäksi tuotannossa on ollut mukana muutamankin toiminrainan veteraani, Chuckin veli Aaron Norris.

Monentasoisia toimintapätkiä tuottaneen Durhamin CV:ssä Army of One on vasta ensimmäinen ohjaustyö, mutta mies lienee siinä määrin seurannut leffojen tekoa, että muutamakin kikka ja kuvakulma on hihaan tarttunut. Tosin rytmityksen tärkeydestä elokuvan tekemisessä ei mies tunnu tietävän yhtikäs mitään. Tarinakin on läpikalutun tuttu kymmenistä vastaavista, jokaista tappoa seuraa tasoltaan harmittavan naiivi yksrivinen, eikä painoa ole paljoa pantu myöskään antagonisteille, joista jokainen on kuin samasta muotista puserrettuja, hikisiä partasuita, joilla ei ole sosiaalisia kykyjä ameebaa enempää. Budjetin pienuutta ja tarinan yksioikoisuutta yritetään korvata yhteenotoilla, joissa melkein mikä tahansa kättä pitempi kelpaa hengenottovälineeksi.

Ellen Holman on fyysisiltä taidoiltaan siinä määrin iskukykyinen, että seuraava keikka onkin sitten Keanu Reevesin kaverina Matrix 4:ssa. Liki parikymmentä vuotta tv-sarjoissa ja pikkuleffoissa vierailleelle Matt Passmorelle on jäänyt vain vähän tekemistä, eikä sen enempää esiin nouse Niko Fosterin paikallinen sheriffi Hobbsikaan. Kymmenistä pienistä muskelimulkeron rooleistaan ehkä jossain tuttu Gary Kasper on tatuoinneilla koristeltu mohikaanitukkainen lihaskimppu Butch ja porukan tunnetuin, muun muassa Get Outissa (2017) ja Green Bookissa (2018) nähty pitkän linjan tv-veteraani Geraldine Singer paikallista kahvilaa emännöivä Mama.

Jos kostorainojen kuluneet käänteet ja valkokangasväkivalta tuottavat katsojalle adrenaliini- ja dopamiiniryöppyjä, siinä tapauksessa juuri puolitoistatuntinen Army of One voi olla osuva valinta illan leffaa arvottaessa. Muuten ei.