Elellään vuotta 1978 Denverin esikaupunkialueella. Kulmakuntaa pitää kauhun vallassa The Grabberiksi (Ethan Hawke) kutsuttu sadistinen lapsentappaja, maskinaamainen ihmishirviö, joka on kidnapannut jo useita nuoria alueelta. Kun 13-vuotias Finney Blake (Mason Thames) päätyy murhamiehen kaappaamaksi, apua pieneen vankiselliin tuleekin yllättävältä suunnalta: kellarin seinällä rikkinäinen musta puhelin alkaa soida ja linjan toisessa päässä Finneyta ohjaavat rajan takaa kohti vapautta sarjamurhaajan aikaisemmat uhrit, jotka haluavat oikeutta. Samaan aikaan Finneyn meedion elkeitä osoittava pikkusisko Gwen (Madeleine McGraw) näkee outoja ja pelottavia unia.

Scott Derricksonin CV on täynnä pahuutta tutkivia elokuvia. Vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Emily Rosen riivaaja onnistui omaperäisesti Manaajan mailla, mutta 2008 ilmestynyt scifimammutti Päivä jona maailma pysähtyi ei vakuuttanut.
Toisin kävi 2012 ensi-iltaan tulleen Sinisterin kanssa, joka oli yksi ilmestymisvuotensa peloittavimpia kauhuelokuvia. Vuonna 2014 ensi-iltansa sai elokuva Deliver Us From Evil - Päästä meidät pahasta. Keikka Marvelille toi kaiken kansan nähtäväksi mainion Doctor Strangen (2016), ja vaikka sen jatko-osakin, toukokuussa kuluvaa vuotta valmistunut Doctor Strange in the Multiverse of Madness, oli korvamerkitty Derricksonille, homma meni lopulta toiselle kauhuveteraanille, Sam Raimille. Nyt Derrickson tykittää valkokankaille C. Robert Cargillin kanssa käsikirjoittaman elokuvan The Black Phone.

The Black Phone on tyylikäs ja toimiva kauhutin, fantasia-aineksia realismiin onnistuneesti sekoitteleva jännäri, joka tuntuu melkein joka käänteeltään oudosti tutulta, aivan kuin se olisi Stephen Kingin kirjoittama. Moinen toki selittyy sillä, että alkuperäisen tarinan takana on kauhun kingin poika Joe Hill, joka on ulkonäön lisäksi perinyt isältään taidon kertoa tarinoita.

Värimaailmaltaankin kauniisti 1970-lukulaista elokuvaa kumartava julkituonti, taitava valon käyttö ja yksityiskohdissaan rikas The Black Phone yllättää positiivisesti monessa käänteessä olemalla pelkän väkivaltanäyttämön sijaan myös nostalginen ja koskettava kasvukertomus rikkinäisestä perheestä, hyvillä säikyillä ja tehokkailla kauhuelementeillä höystettynä.

Derricksonilla on käynyt loistava tuuri castatessaan päärooleihin kaksi erinomaista nuorta näyttelijänalkua, Mason Thamesin Finneyksi ja Madeleine McGrawn Gweniksi. Kumpikin hallitsevat tilaa ja kohtauksiaan erinomaisesti, ilman turhia ylilyöntejä. Jeremy Davies piirtää realistisen kuvan lasten alkoholisoituneena isänä, mutta se toinen ässä The Black Phonessa on ilman muuta Derricksonin kanssa jo Sinisterissa yhteistyötä tehnyt Ethan Hawke. The Grabber on paljon enemmän kuin kauhukuvien arkipäiväisemmät psykopaatit, karmaisevia maskeja naamallaan vaihteleva ja täysin ennalta-arvaamaton mielipuoli, jota Hawke tulkitsee suurelta osin pelkillä kehon ja silmien liikkeillä. E. Roger Mitchell ja Troy Rudeseal ovat tapausta tutkivat etsivät Wright ja Miller. James Ransone on The Grabberin veli Max.

 The Black Phone on kuluvan kesän viilein yllättäjä, ylilyonnollisista elementeistään huolimatta realistinen ja aidosti pelottava kauhujännäri.