Nuoren sairaanhoitajan Quinnin (Elizabeth Lail) arki kääntyy amokiksi, kun tämä lataa puhelimeensa applikaation, joka kertoo käyttäjälleen sekunnin tarkkuuudella tämän kuolinajan. Kun selviää, että kirottua ohjelmaa ei kykene sen enempää pysäyttämään kuin poistamaankaan, Quinnin ja tämän ystävän Mattin (Jordan Calloway) tulee kiirus keksiä, miten ajan saisi pysäytettyä, demoninen sekkari kun kertoo, että heillä on eloa jäljellä ainoastaan kolme vuorokautta.

Oli vain ajan kysymys, milloin keksitään kauhuelokuvien antagonistiksi puhelimeen asennettava applikaatio, sillä kyseisiä ohjelmia löytyy luureille tätä nykyä vissiin miljoonia. Justin Decin esikoispitkänään kirjoittama ja ohjaama Countdown kuuluu sarjaan muka-nokkelat horrorit, jotka ovat ehkä paperilla, lähinnä minimaalisella budjetillaan ja halvoilla tekijöillään, herättäneet tuotantoportaan kiinnostuksen, mutta elokuvamuodossa eivät kykene alkuunkaan lunastamaan antamiaan lupauksia. Kuin kolikoilla tuotetun hölmöilyn perusidea, hyvän ja pahan ikiaikainen taistelu, on lajityyppiin vähänkin tutustuneelle pelkkää väkinäistä pakkopullaa, jonka käyttö kertoo ainoastaan tekijöiden mielikuvituksettomuudesta.

Jok´ikinen kauhuklisee, varsinkin The Ring -leffasarjasta, on uutettu mukaan soppaan, joka palaa pohjaan viimeistään finaalissa, jossa, yllätys yllätys, pedataan paikkaa ärmätin äpin paluulle. Pelkkiin hyppyshokkeihin lapsenuskoisesti luottava kökkö kauhutin ei ole edes tarpeeksi koominen, jos myötänoloutta aiheuttavaa typeryyttä ei sellaiseksi lasketa.

Tuntemattomat näyttelijät tekevät ahtaissa rooleissaan mitä kykenevät, mutta kenenkään ei uskoisi olettavan uran tällaisella jätteellä urkenevan. Ajankohtaisuutta näinä #MeToon aikoina kaivetaan täysin päälleliimatulla tavalla oppilaitosten seksuaalisen häirinnän likaamaan ilmapiiriin limaisen opettajan, tohtori Sullivanin hahmossa, jonka rooli tulkitsee raivostuttavan yli näyttelevä, lahjaton Peter Facinelli.

Countdownilla olisi ollut pienen pienet mahdollisuudet nousta kauhukalkkunoiden sarjaan, jos sen tekijät olisivat suhtautuneet lähdemateriaaliinsa eri tavalla, mutta kun ollaan täysin vakavissaan tekemässä horrorepookkia, sekin ovi tulevaisuuteen on sulkeutunut jo ennen kuin se avautuikaan.