Juuri kun Adonis Creed (Michael B. Jordan) tuntee saavuttannensa nyrkkeilykehistä kaiken mahdollisen, menneisyydestä nousee hahmo, joka uhkaa tuhota kaiken. Lapsuudenystävä, aikanaan nyrkkeilyn ihmelapsena ylistetty Damian Anderson (Jonathan Majors) pääsee vankilasta vuosikausia lusittuaan ja syyttää tuomiostaan kaikkia muita paitsi itseään. Rocky Balboan aikanaan valmentaman Adoniksen on noustava vielä kerran kehään ottelussa, jossa panoksena on paljon muutakin kuin vain mestaruus.

Creed: The Legacy of Rocky (2015) jatkoi italialaisen orin tarinaa laittamalla Sylvester Stallonen esittämän pugilistin kehän reunalle valmentamaan edesmenneen ystävänsä Apollo Creedin kovapästä poikaa. Ryan Cooglerin ohjaama elokuva onnistui yllättäen yhdistelemään Rockyista tuttua melankoliaa tiukasti iskeneisiin ottelukohtauksiin ja sen menestys poikikin jatko-osan Creed II (2018). Siinä mentiin taas tyystin turhaan Rockynkin historiaan ja raahattiin takaisin paha neukkuvastustaja Ivan Drago (Dolph Lundgren), joka halusi poikansa kautta kostaa nöyryytyksen.

Nyt on kolmannen tarinan aika, mutta Cooglereiden, Ryanin ja Keenanin sekä Zach Baylinin käsikirjoittama Creed III on pitkälti vain sarja kuluneita kliseitä. Ei voi kuin ihmetellä, kuka kolmikosta on keksinyt niin omaperäisen idean, että tuodaanpa päähenkilön nuoruudesta yksi kovia kokenut kostaja keskiöön, vaikka samaa ideaa on käytetty taatusti jo satoja kertoja elokuvien jatko-osissa.

Ohjaajaksi on nyt hypännyt esikoisessaan Adonista molemmilla kerroilla jo aiemminkin esittänyt Michael B. Jordan, ja ihan hyvin on oppi tarttunut, ainakin terävästi editoituihin mätkimisjaksoihin. Jordan vie kameran keskelle kehää keskittyen ottelijoissa paitsi fysiikkaan, myös henkiseen mittelöön. Ratkaisu superhidastuksineen toimiikin suurimmilta osin mukavasti. Ja onnistuuhan, tuttuudestaan huolimatta, Creed III kasvamaan myös emotionaalisesti saagaan sopivaksi sekoittamalla soppaan pakolliset treenimontaasit ja shakespearelaiset ratkaisumallit perheestä, syyllisyydestä ja lupausten lunastamisesta. Finaalin unenomainen tunnelma kalterimetaforineen toimii niin ikään tehokkaasti. Loppukuvissa jätetään tietenkin vielä ovi auki uuden sukupolven ja sukupuolen astua kehäneliöön..

Michael B. Jordan pärjää hyvin tiukkaan tikkiin treenattuna Adoniksena, mutta elokuvien todellinen voima on aina sen vastakkaisettelussa ja sankarin vastustajan uskottavuudessa. Ja siinä hommassa kovassa nousukiidossa oleva Jonathan Majors (Devotion (2022), Ant-Man and The Wasp: Quantumania (2023)) on erinomainen. Raivoa ja katkeruuttaan fiksusti alarekisterissä ilman turhaa riehumista kasvattava Majors on hyvä peili mikroilmeilläkin rooliaan tulkitsevalle Jordanille. Tessa Thompson on Adoniksen vaimo Bianca, Phyllicia Rashad äiti Mary Anne ja Mila Davis-Kent tytär Amara. Wood Harris on Adoniksen valmentaja Little Duke. Vain tuottajana toimivaa Sylvester Stallonea ei kuvissa nähdä, eikä elokuvassa mainita edes nimeltä, sillä tämä riitaantui tuotantoportaan kanssa jo Creed II:n tekovaiheessa.

Creed III jatkaa tutulla linjalla, mutta aavistuksen uudella otteella. Jos yllätyksettömän tarinan hyväksyy sellaisenaan, tarjolla on paikoin napakastikin iskevä parituntinen.