Toisen Maailmansodan riehuessa kuumimmillaan, Ranskasta, Dunkerguen rannalta, vain 39 merimailin päästä kotoa Englannista, evakuoitiin 26.5. - 4.6.1940 suoritetussa Operaatio Dynamossa kaikkiaan 338 tuhatta brittien ja ranskalaisten saksalaisjoukkojen saarroksiin jäänyttä sotilasta. Operaatioon osallistui paitsi brittien laivasto sekä ilmavoimat, myös satoja siviilejä, jotka kuljettivat sotilaita yli kanaalin, turvaan Iso-Britanniaan. Vaikka viikon kestäneen operaation aikana menetykset olivat massiviset, taisteluhengen luomisessa Saksaa vastaan sotineissa maissa Operaatio Dynamoa pidetään yleisesti sodankäynnin kääntymiselle yhtenä tärkeimmistä.

Christopher Nolan on yksi sukupolvensa parhaita elokuvantekijöitä, jolle elokuva on enemmän kuin taidemuoto, se on jotain suurempaa, jota tulee kunnioittaa ja palvella parhaan kykynsä mukaan ja Dunkirk on tästä kiistämätön todiste.

Batman -trilogialla (2005, 2008 ja 2012) sekä elokuvilla Inception (2010) ja Interstellar (2014) maineensa sementöineen Nolanin Dunkirk on eeppinen kuvaus todellisista tapahtumista, elokuvan muotoon puettu kokonaisvaltainen elämys ja rekonstruktio koettelemuksista, jotka muokkasivat maailmaa, jossa nykypäivänä elämme. Elokuva seuraa massiivisen operaation etenemistä kolmesta näkökulmasta, maalta mottiin jääneiden sotilaiden silmin, ilmasta RAF:in lentäjien kautta, näiden suojellessa rannalla värjötteleviä sotilaita Luftwaffen uhalta, sekä mereltä käsin, jossa laivaston lisäksi myös sadat vapaaehtoiset siviilit osallistuivat pelastustöihin omilla pienillä aluksillaan.

Intensiivisesti kolmea eri aikajanaa ja kohtaloa seuraava kerronta pysyttelee dokumentaarisen realistisena, dialogi on karsittu minimiin ja sotakliseet sankareineen ja fanfaareineen loistavat poissaolollaan, kun jäljelle on jäänyt vain pakokauhu ja täydellinen epätoivo pelastumisesta. Nolanin valitsema lähestymistapa on karu ja armoton, mutta yhtä aikaa myös koskettava ja samaistuttava, ja vaikka Dunkirk sijoittuukin tiiviisti sotanäyttämölle, se ei pohjimmiltaan ole perinteinen sotaelokuva, vaan lähikuva ihmisistä äärimmäisessä hädässä, ja heistä, jotka henkensä kaupalla yrittävät auttaa.

Teknisesti Dunkirk on aina täydellisyyteen pyrkivän taiteilijan luomus, Old School-tapaan käsin tehty, praktikaalein efektein ja minimaalisilla digitehosteilla luotu ajankuva, joka, paitsi näyttää, myös tuntuu autenttiselta. Hoyte van Hoyteman briljantti kameran käyttö, Lee Smithin editointi ja Hans Zimmerin atonaalinen musiikki muodostavat ulottuvuuden jossa meren suolan, rikin katkun ja kuoleman löyhkän voi tuntea kaikilla aisteilla.

Kymmenien roolien joukosta fokukseen nousevat eri toten rannalla pelastusta odottava nuori sotilas Tommy (Fionn Whitehead), Spitfire-lentäjät Farrier (Tom Hardy) ja Collins (Jack Lowden), ilmahyökkäyksille alttiilla aallonmurtajalla evakuointia johtavat komentajat Bolton (Kenneth Branagh) ja Winnant (James D`Arcy), sekä poikansa Peterin (Tom Glynn-Carney) ja tämän ystävän Georgen (Barry Keoghan) kanssa pienellä huviveneellään pelastustöihin osallistuva herra Dawson (Mark Rylance). Muita tärkeitä henkilöitä kurimuksessa näyttelevät mm. Cillian Murphy, Harry Styles, Aneurin Barnard sekä legendaarinen Michael Caine, joka antaa äänensä radiokuuluttajalle.

Suomalaisten liki omima fraasi, Kaveria ei jätetä, on universaali sanoma, joka konkretisoitui Dunkerquen rannoilla 77 vuotta sitten ja tekee saman nyt valkokankailla. Dunkirk on tulevien aikojen klassikko, elokuva, jonka kaltaisia tehdään nykyään enää valitettavan harvoin.