11-vuotias Elio Solis (Yonas Kibreab) on yksinäinen orpopoika, joka asuu Olga-tätinsä (Zoe Saldaña) kanssa armeijan tukikohdassa, jossa tutkitaan avaruutta. Ulkopuoliseksi itsensä tunteva Elio on ollut viehättänyt mahdollisuudesta tavata maan ulkopuolisia olentoja, mutta kun näin yllättäen tapahtuu, poikaa luullaan planeettamme johtajaksi ja keskelle universumin kohtalon hetkiä. Taistelussa galaksisoturi lordi Grigonia (Brad Garrett) vastaan Elio saa apua tämän pojalta Glordonilta (Remy Edgerly).

Disney Pixarilta on yleensä totuttu odottamaan jättihittejä, mutta Adrian Molinan ohjaama Elio ei ole sellainen. Se sujahtaa kuitenkin helposti kategoriaan ”ihan kiva”, tarjoten koko perheelle leppoisan ja pikkujännän puolitoistatuntisen.

Pohjatarina on vaikkapa Lilo & Stitcheistä (2025) tuttu kertomus tragedian kohdanneesta lapsesta, joka löytää ystävän ja onnen avaimet varsin yllätyksellisestä suunnasta. Väriä ja vauhtia kuitenkin piisaa ja runsaasti huumoria on lisätty myös fokuksen reunoille hauskoilla ja yllättävillä yksityiskohdilla. Teknisesti Elio on luottolaatua, kekseliäs, avaruusfaunaltaan rikas ja scifigenren merkkiteoksille kunnioittavia kumarruksia yhtenään tekevä koko perheen seikkailu, jonka peruskivenä on tarina epätodennäköisestä ystävyydestä: me emme ole ikinä todella yksin.

Originaalin ääninäyttelijät tekevät kaikki hyvää työtä nuoren tulokkaan Yonas Kibreabin johdolla, joka saa mainiot vastikkeet möreä-äänisestä Brad Garrettista sekä vallan mainiosta Remy Edgerlysta.
Suomidubissa ääneen pääsevät mm. Aleksi Johansson (Elio), Ushma Olava (Olga-täti), Markus Bäckman (Grigon ) sekä Voitto Vestman (Glordon).

Elio ei ehkä kasva lajityyppinsä klassikoksi, mutta sillä on suuri sydän ja sanoma, jota kannattaa kuunnella.