Sosiaalikodissa vaikeasti autistisia potilaita pyyteettömästi auttavan Brunon (Vincent Cassel) työ saa uutta puhtia, kun yhteistyö elämässään eksyksissä olevia nuoria tukevan Malikin (Reda Kateb) kanssa alkaa kantaa hedelmää, tämän suojattien löytäessä kutsumuksensa hoivatyöstä. Ranskan hallinnon ja monimutkaisten lakien silmissä miesten työ ei ole kuitenkaan hyväksyttävää, ja niinpä alkaa yhteiskunnan unohtamien väsymätön taistelu byrokratiaa vastaan.

Tositarinaan pohjaavalla Koskemattomat -elokuvallaan (2011) ohjaaja/käsikirjoittaja-kaksikko Olivier Nakache ja Éric Toledano iskivät kultasuoneen, ja sen tapaan myös parivaljakon uusin, Erityiset, perustuu todellisiin tapauksiin. Elokuva ei suinkaan ole syntynyt tyhjästä, vaan ohjaajaparivaljakko dokumentoi päähenkilöiden todellisten esikuvien, Stephane Benhamoun ja Daoud Tatoun, työtä muutaman vuoden ajan.

Erityiset on lämmin ja empaattinen kuvaus ihmisistä jotka auttavat ja erityisesti niistä, jotka apua tarvitsevat, yhteiskunnan monimutkaisesta byrokratiasta ja kyynisen laskelmallisesta suhtautumisesta huolimatta. Vaikka sanoman alleviivaaminen voisikin olla rajumpaa ja osoittelevampaakin, Nakachen ja Toledanon lähestymistapa on kiltimmin opastava ja oikeaan suuntaa ohjaava. Erityisten alkuperäinen nimi, Hors normes, normien ulkopuolella, viittaa erityisesti Brunon ja Malikin tekemään työhön, jota eivät normaalit sosiaaliverkotot tarjoa, eivätkä ne myös anna siihen yksityisille yrityksille hevillä lupaa. Samalla kun elokuva esittelee autismin ja muidenkin persoonallisuuteen vaikuttavien sairausten oireyhtymiä, se näyttää myös ns. pelastajat, Brunon ja Malikin, ei-niin-täydellisinä-ihmisinä. Kummallakin on omat traumat kannettavanaan. vaikkei niiden käsittelyä nostetakaan itse asian edelle. Maailman jokaisesta maasta kun löytyy taatusti oma pieni marginaalinsa, joka syystä tai toisesta jää yleisen avun ulkopuolle, yksin.

Kaikesta asiallisuudestaan ja sanomastaan huolimatta Erityisissä on jotain keinotekoista. Elokuvan ei tarvitse olla tekniikaltaan tai budjetiltaan kovinkaan ihmeellinen onnistuakseen koskettamaan katsojaa, mutta jos se todellinen aallonpituus valkokankaan ja katsomon välillä jää aidosti syntymättä, homma ei toimi oikein. Ja juuri se on Erityisten ongelma, se ei tunnu kaikilta osin aidolta, vaan paikoin jopa väkisin yrittämiseltä. Siinä on vieraannuttavaa elokuvallisuutta, saaden sen tuntumaan tehdyltä. Mutta sehän on ainoastaan tämän katsojan ongelma, ei hyvällä asialla olevan elokuvan.

Yleensä kovanaamojen tai muuten vain mulkeroiden miesten esittäjänä tutumpi Vincent Cassel tekee odotetun varman luottoroolin Brunona, mutta Reda Katebin Malik on se henkilö, johon on helpompi samaistua kuin Casselin osin jopa pyhimysmäisen hyvään ihmiseen. Tärkeissä rooleissa ovat myös Benjamin Lesieurin autistinen Joseph ja Hélène Vincent tämän äitinä, Bryan Mialoundama ongelmanuorena Dylanina sekä Marco Locatelli tämän vaikeasti sulkeutuneena suojattina Valentinina. Alban Ivanov on Malikia ja Brunoa pyyteettömästi auttava ravintoloitsija Menahem.

Synteettisyydestään huolimatta tärkeä hätähuuto apua eniten tarvitsevien puolesta.