Sebastián Lelion ohjaama, parhaana vieraskielisenä elokuvana Oscar-palkittu Fantastinen nainen (Una Mujer Fantástica, 2017), rakentuu hyvin vahvasti nimessä mainittua fantastista naista esittävän Daniela Vegan erinomaisen roolisuorituksen varaan. Kaikki näyttää olevan parhain päin rakastuneen pariskunnan viettäessä laatuaikaa. Orlando (Francisco Reyes) yllättää rakkaansa Marinan (Daniela Vega) syntymäpäivänä kiinalaisessa ravintolassa onnittelulaulun ja synttärikakun kera. Tarjoilijana työskentelevän, laulajan urasta haaveilevan Marinan ja häntä pari vuosikymmentä vanhemman, painotalon omistavan Orlandon idyllinen yhteiselämä saa kuitenkin karun lopun, kun Orlando saa eräänä iltana sairauskohtauksen. Vaikka Marina kiirehtii miehensä ensiapuun, mitään ei ole tehtävissä ja mies menehtyy sairaalassa.

Marinalle ei kuitenkaan suoda mahdollisuutta, aikaa tai oikeutta surra menetystään. Orlandon perhe ei kykene hyväksymään Orlandon suhdetta Marinan, osittain suuren ikäeron vuoksi, mutta suurin tekijä vihamielisten ennakkoluulojen takana lienee Marinan transseksuaalisuus. Latinalaiselle Amerikalle tyypillisen Macho-henkisessä Chilessä ei vieläkään välttämättä katsota hyvällä perinteisistä sukupuoliarvoista poikkeavia yksilöitä, ja Marina saakin osakseen niin henkistä, verbaalista kuin jopa fyysistäkin väkivaltaa. Orlandon suku, ex-vaimo ja poika (Nicolás Saavedra) etunenässä, haluavat Marinan välittömästi pois edesmenneen Orlannon elämästä ja asunnosta. Jotta nöyryytys olisi täydellinen, myös viranomaiset alkavat tutkia Marinan osuutta rakastettunsa kuolemaan, kun seksuaaliyksikön etsivä (Amparo Nogueran) kutsuu hänet asemalle kylmäkiskoisiin kuulusteluihin ja tutkimuksiin.

Lelion ja Gonzalo Mazan edellinen yhdessä kirjoittama ja Lelion ohjaama Gloria (2013) kertoi ikääntyvästä naisesta, joka haki omaa identiteettiään ja seksuaalisuuttaan nuoruutta ihannoivassa maailmassa. Yhtä laille Fantastisessa naisessa yhteiskunnan ihanteisiin ja normeihin sopimaton henkilö pyrkii etsimään hyväksyntää omana itsenään. Alun perin käsikirjoitus oli tarina naisesta, joka puolison kuoleman jälkeen saa osakseen vihaa ja ennakkoluuloja. Vasta myöhemmässä vaiheessa Leio päätti tarinan päähenkilön olevan transsukupuolinen, jolloin hän löysi Daniela Vegan asiantuntijaksi konsultoimaan transsukupuolisten arjesta kotikaupungissaan Santiagossa, Chilessä. Vasta myöhemmin he havaitsivat Vegan olevan mitä mainioin valinta pääosan esittäjäksi, ja tuskinpa he olisivat voineet löytää tehtävään sopivampaa henkilöä. Hän kykenee minimalistisilla eleilläkin luomaan tunteiden suuren kirjon.

Benjamín Echazarretan kuvaama leffa on luonteeltaan hyvin realistinen, voimakkaita värejä symbolisesti hyödyntävä teos, jossa Marinaan lukittu kameratyöskentely korostaa tarinan subjektiivista kerrontaa. Vega luo kuvaa voimakkaasta naisesta, joka hakee samoja perusoikeuksia, mitä kaikilla muilla oletetaan olevan.

Rakastettunsa menehdyttyä transseksuaalinen nainen hakee oikeutta surra rakkaansa menetystä.