Gloria Bell (Julianne Moore) on eronnut, viisikymppinen vakuutusvirkailija, jolle, lasten lähdettyä jo omilleen, elämän parasta antia on saada tanssia. Tylsän työn vastineeksi Glorian illat ja yöt kuluvat vanhojen discohittien tahdissa tanssiravintoloissa keikkuen, ei niinkään uutta ihmissuhdetta etsien, mutta kaikki muuttuu, kun vastaan lattialla tulee Arnold (John Turturro), juuri eronnut entinen sotilas. Aikuinen pari tuntee vetoa tosiinsa, mutta onko Arnold valmis päästämään irti menneestä ja haluaako Gloria tosissaan edes sitoutua?

Chileläisen Sebástian Lelion ura lähti kansainväliseen nousuun vuonna 2013 elokuvalla Gloria, josta mies on nyt itse tehnyt myös jenkkimentaaliteetin passelimman uusioversion. Eikä lainkaan turhaan, sillä Gloria Bell on mitä mainointa aikusta viihdettä.

Lelio tutkii aikuisen naisen mielenmaisemaa kipupisteitäkään kaihtamatta, raapaisee samalla amerikkalaisuuden pintaa ja ennen kaikkea, antaa tilaa yksinkertaisen loistavalle pääosan esittäjälleen Julianne Moorelle, joka nähdään elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Gloria Bellin voima on sen arkisen aidoissa henkilöissä, joista jokainen on realistinen vikoineen kaikkineen. Vaikka kyseessä onkin romanttiseksi komediaksi helpolla miellettävä faabeli, missään vaiheessa ei lipsuta siirapin tai halvan hauskutuksen linjoille, kertomuksen käsitellessä myös vakavampia teemoja, kuten yksinäisyyttä ja oman elämän merkitystä tai merkityksettömyyttä.

Julianne Moore loistaa ja säkenöin pääroolissa kaiken ylistyksen arvoisesti, eikä ollenkaan heikommaksi jää yllättävänkin syviä tunnetiloja esittelevä, viime vuosina kehnoihin sivurooleihin luisunut John Turturrokaan. Sivurooleissa vakuuttavat Michael Cera ja Caren Pistorius Glorian aikuisina lapsina, Barbara Sukowa työkollegana sekä Holland Taylor Glorian äitinä. Brad Garrett nähdään Glorian ex-miehenä Dustinina ja Jeanne Triplehorn tämän uutena naisystävänä.

Aitoja tunteita aikuiseen makuun.