Lokakuussa 1973, juuri Ramadanin aikaan, Egypti ja Syyria iskevät voimalla Israeliin. Maan vahva pääministeri, syöpähoidoissa hyppäävä Golda Meir (Helen Mirren) on uransa pahimmassa paikassa kahden vihollisen puristuksessa, vastassaan myös maansa miespuolinen haliitus. Kovat päätökset vaativat kovia uhrauksia, mutta kun kyseessä on koko kansan tulevaisuus, sääliin ei ole politiikan portaiden yläpäässä varaa. Kaiken keskiöön nousee Yhdysvaltain tuki, josta neuvottelemaan tulee ulkoministeri Henry Kissinger (Liev Schreiber), joka ymmärtää Israelin hädän, mutta haluaa säilyttää myös oman maansa pääsyn Syyrian öljykentille.

Oscarin lyhytelokuvallaan Skin 2019 voittaneen Guy Nattivin ohjaama ja Nicholas Martinin kirjoittama historiantunti Golda on pitkälti strategiapalavereista ja savuisissa huoneissa käydyistä keskusteluista koostuva näytelmä niistä 18 päivästä, jotka ratkaisivat Israelin tulevaisuuden. Traagiset tapahtumat nähdään takaumina Meirin marssiessa kertomaan Agranat-tutkintakomissiolle Jom Kippur-sodan aikan tekemistään päätöksistä ja niiden hinnasta.

Nattiv tuo monella rintamalla käydyt taistelut esille käyttäen kekseliäästi pelkkää ääntä, mutta toistaessaan samoja metodeita ja ratkaisuja, tekee kokonaisuudesta paikoin steriilin näytelmän. Arkistomateriaalien käyttö lisää vielä osaltaan dokumentaarisuutta tiukkoihin lähikuviin luottavassa tilinteossa. Alituiseen ympäriinsä kieppuva kamera, dramaattiset hidastukset ja päälle liimattu symboliikka syövät myös jännitteitä muuten napakasti kerrotusta historiantunnista. Ukrainassa syntyneen ja Yhdysvalloissa kasvaneen Meirin taustoja Golda ei esittele, vaan hyppää suoraan keskelle kriittistä pistettä.

Osastaan varma Oscar-ehdokas, upeasti meikattu Helen Mirren tekee tietenkin erinomaista työtä ketjussa tupakoivana Meirinä, saaden hyvää tukea Henry Kissingerin roolissa nähtävältä Liev Schreiberilta. Camille Cottin on Meirin henkilökohtainen avustaja Lou Kaddar, Rami Heuberger sotasankari Moshe Dayan ja Lior Askenazi sotilasjohtaja David Elazar.

Golda on Helen Mirrenin suvereenia esitystä, jota ilman elokuvan tekijät olisivat olleet pulassa.