Yhdysvaltojen syvä etelä vuonna 1962 ei ole turvallisinta seutua afroamerikkalaisille, ja siksipä maailmankuulu ja suuresti arvostettu konserttipianisti Don ”Doc” Shirleykin (Mahershala Ali) tarvitsee kaksi kuukautta kestävälle konserttikiertueelleen kuskin ja henkivartijan. Pestiin löytyy New Yorkin Bronxin kovilla kulmilla oppinsa saanut, lyhytpinnainen ja alituiseen höpöttävä amerikanitalialainen portsari Frank ”Tony Lip” Vallelonga (Viggo Mortensen), jonka huonosti sujuneesta ensitapaamisesta huolimatta glamouriin tottunut Doc palkkaa kuljettajakseen. Alkaa pitkä matka, jonka aikana molemmat miehet saavat oppia paitsi toisistaan myös itsestään jotain uutta.

Ohjaaja Peter Farrelly on tullut tutuksi veljensä Bobbyn kanssa varsinkin vuosituhannen vaihteessa tekemistään hittikomedioista, kuten Nuija ja tosinuija (1994), Täysnuijat (1996), Sekaisin Marista (1998), Me kaksi ja Irene (2000), Stuck on you (2003) ja Nuija ja tosinuija kaks (2014), joita kaikki yhdistää räävi huumori ja älyttömät hahmot sekä tilanteet. Siksipä onkin mitä iloisin yllätys, että miehen soolona työstämä, Gloden Globella palkittu Green Book poikkeaa aiemmasta Farrelly-kaavasta ollen lämmin, koskettava, suuresti humaani ja paikoin myös hillittömän hauska. Farrelly antaa tilaa loistavalle pääkaksikolleen, tavoittaa vaivatta aidon ajankuvan ja luo kokonaisuuden, jota koristaa realistinen aura. Joku voisi kuvailla sitä vain peilikuvaksi Oscar-palkitusta draamasta Driving Miss Daisy (1989), missä rikkaalla valkoisella oli musta kuljettaja, mutta Green Book on todellisuudessa niin paljon muutakin. Teknisestikin erittäin hyvän näköisen elokuvan takana ovat myös pääkuvaaja Sean Porter sekä editoija Patrick J. Don Vito.

Trivianälkäiselle kerrottakoon, että oikea Tony Lip teki uraa myös Hollywoodissa, pääasiallisesti kadun varjoisa puolia kuvanneissa elokuvissa, kuten Kummisetä (1972), Kuin raivo härkä (1980), Lohikäärmeen vuosi (1985), Mafiaveljet (1990), Operaatio Donnie Brasco (1997), sekä tv-sarjassa Sopranos (2001 - 2007).

Green Book pohjaa todellisiin tapahtumiin (käsikirjoittajina Farrelly, Brian Hayes Currie sekä Nick Vallelonga, jonka isää Frank Vallelongaa elokuvassa näyttelee Viggo Mortensen), ja sen nimikin on vahvasti kiinni Yhdysvaltain rasistisessa historiassa. Green Bookiksi kutsuttiin Victor Hugo Greenin vuosien 1936-1966 aikana julkaisemaa opaskirjaa The Negro Motorist Green Book, johon oli kerätty tarpeellista ja myös elintärkeää tietoa paikoista ja palveluista, joita afroamerikkalaisten matkaajien oli tarpeellista, ja terveellistä tietää kulkiessaan rodullisesta tasa-arvosta piittaamattomilla seuduilla, välttääkseen sakinhivutuksen tai sitäkin pahemman kohtalon. Vaikka elokuva käsitteleekin Yhdysvaltain kaksinaismoralistista ja rasistista historiaa (rikkaiden valkoisten suuresti arvostama Doc Shirley saa kyllä esiintyä heidän juhlissaan, mutta ei syödä samassa ravintolassa tai käyttää samaa ovea), ensi sijaisesti kyseessä on tarina ystävyydestä ja kunnioituksesta kahden tyystin erilaisen miehen välillä. Green Bookin universaali, ja aina ajankohtainen sanoma onkin: Kuunnelkaa ja oppikaa toisiltanne ja toisistanne, vain sillä tavalla on mahdollista elää yhdessä. Olisi suoranainen ihme, tai loukkaus, jos ei elokuva nappaisi muutamaakin ehdokkuutta helmikuun 25. päivä nähtävässä Oscar-palkintogaalassa

Uskottavan ja aiheiltaan aidon tarinan lisäksi Green Bookin voima on sen erinomaisen pääosakaksikon keskinäisessä kemiassa ja suvereenissa synkassa. Aina hyviä roolisuorituksia takuuvarmasti tarjoileva, rooliin kuin rooliin metodilla menevä Viggo Mortensen tavoittaa erinomaisesti alituiseen ruokaa naamansa ahtavan suupaltin sielun saaden vähintään yhtä erinomaisen vastapuolen, kiistakumppanin ja opettajan upeasta Moonlight -elokuvasta (2016) Oscarin ansaitusti voittaneesta Mahersala Alista, jonka sofistikoitunut Doc Shirley on tapahtumien katalyytti, vaikka kokemus kerrotaankin pitkälti Tonyn näkökulmasta. Kummankin taiturin roolihahmo olisi voinut helpolla valua silkoiksi karikatyyreiksi, mutta kumpikin peluri rakentaa henkilöistään lihaa ja verta. Vahvoissa sivurooleissa nähdään mm. Linda Gardellini Tonyn vaimona Doloresina, Sebastian Maniscalco Johnny Venere ja Iqbal Theba Amit. Don Shirley Trion muita muusikoita, Olegia ja Georgea, näyttelevät Dimeter D. Marinov sekä Mike Hatton.

Alkuvuoden sympaattisimpia elokuvia, reissu joka voi tuntua tutulta, mutta näiden herrojen seurassa se kannattaa tehdä. Viihdyttävyyden lisäksi Green Book on myös loistavasti näytelty ja suurella sydämellä kerrottu tarina voimasta, jolla voidaan siirtää vaikka vuoria. Sitä kutsutaan toistensa kunnioittamiseksi ja ystävyydeksi.