40 vuotta on kulunut siitä, kun Michael Myers (Nick Castle) murhasi viisi ihmistä Haddonfieldissa. 40 vuotta on myös ainoana verilöylystä selvinnyt Laurie Strode (Jamie Lee Curtis) odottanut pahan paluuta. Kun Myersia ollaan siirtämässä toiseen laitokseen, tämä onnistuu pakenemaan ja palaa kotikaupunkiinsa.

Yhden kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista, John Carpenterin Halloween (1978) on saanut jo lukuisia jatko-osia, mutta aiheen viimeisin versiointi, David Gordon Greenin ohjaama Halloween, ei noteeraa niitä lainkaan, vaan jatkaa ensimmäisen elokuvan tarinaa neljä vuosikymmentä myöhemmin.

Greenin Danny McBriden ja Jeff Fradleyn kanssa kirjoittama jää harmittavan kotikutoiseksi veriralliksi, jossa murhat ovat tylyjä ja äärimmäisen graafisia, mutta määrä ei ikinä korvaa laatua. Ihmisiä tapetaan täysin surutta, ilman, että minkäänlaista jännitettä saadaan synnytettyä. Maskinaama kävelee legendaarisen kilkutusteeman tahtiin kuin unessa talosta toiseen, roiskuttaen valtimoverta pitkin pitäjää. Suurin puute Halloweenissa, vuosimallia 2018, on se, että se ei pelota, vaikka itse sen isä John Carpenter on ollut mukana konsultoimassa. Myös elokuvan finaali on kuin kiireessä kasaan sutaistu, jättäen hölmistyneen katsojan vaille lopullista puhdistautumista.

Sen ainoan oikean Halloweenin myötä tähdeksi noussut Jamie Lee Curtis palaa tuttuun rooliin Laurie Strodeksi, johon vuosikymmenten takaiset kauhut ovat jättäneet jälkensä. Judy Greer on Laurien tytär Karen ja Andi Matichak tämän tytär Allyson, joista jokainen kuuluu Myersin murhalistalle. Will Patton on komisario Hawkins, Haluk Bilginer Myersia vuosikaudet maanisesti tutkinut tohtori Sartain, kun taas massamurhaajan hahmossa vuorottelevat jo 1978 originaalissa Mörkönä pelotelleet Nick Castle ja Tony Moran.

Paljon väkivaltaa, mutta hintsusti horroria sisältävä kauhukuva voi kiinnostaa kuriositeettina, mutta pelkokertoimia etsivien ei välttämättä kannata vaivautua.