On vuosi 1961. Yhdistyneiden kansakuntien järjestyksessään toinen pääsihteeri Dag Hammarskjöld (Mikael Persbrandt) kohtaa uransa haastavimman tehtävän selvittäessään afrikkalaisen Kongon tilannetta, jonne entiset siirtomallat haluavat nukkehallitsijaksi Moise Tshomben (Hakeem Kae-Kazim). Hammarskjöld lähettää paikalle rauhanturvajoukkoja vahvistamaan maan itsenäisyyspyrkimyksiä, mutta verenvuodatusta ei ole mahdollista enää estää.

Per Flyn ohjaama ja Ulf Rybergin kanssa kirjoittama Hammarskjöld on peruspätevää työtä, poliittisen trillerin keinoin kerrottu historiikki yhdestä vaikutusvaltaisimmasta diplomaatista kuuden vuosikymmenen takaa.

Dag Hammarskjöld (1905-1961) kuoli lento-onnettomuudessa, jota monet vieläkin väittävät salamurhaksi, eikä Flyn kohdettaan kunnioittava elokuvakaan tee siinä tapauksessa poikkeusta. Suurelta osin toimistoissa ja kabineteissa käytävä valtataistelu pysyttelee pääasiassa faktoissa, vaikka tarina heittääkin mukaan fiktiivisiä henkilöitä taustoittaessaan Hammarskjöldin kiisteltyä persoonaa. Vaikka miehen kuolema ei olekaan koskaan selvinnyt, elokuvan tekijöiden syyttävä sormi osoittaa vahvasti kaivosherrojen laskuun toimiviin palkkasotureihin. Samoja tapahtumia käsiteltiin myös ohjaaja Mads Brüggerin ja tutkija Göran Björldahlin dokumentissa Cold Case Hammarskjöld vuodelta 2019.

Länsinaapurimme veteraaniylpeys Mikael Persbrandt tekee vahvaa ja vakuuttavaa työtä nimiroolissa Dag Hammarskjöldinä, jota hän esitti myös 2016 tv-elokuvassa The Siege of Jadotville. Härmää elokuvassa taas edustaa Sara Soulié Hammarskjöldin Hanna-sihteerinä. Edvin Endre on nuori Dag, kun taas John F. Kennedyna nähdään Caspar Phillipson, joka tulkitsee samaa roolia jo viidettä kertaa (Jackie (2016), The Speech JFK Never Gave (2017), Project Blue Book (2019) ja Blonde (2022)).

Ajankuvaltaan onnistunut elokuva on fiktiivisyydestään huolimatta kelvosti jänskä historiantunti, joka ei välttämättä anna oikeita vastauksia, mutta esittää monta hyvää kysymystä.