Lontoossa asuvan amerikkalaisen lesken Emily Waltersin (Diane Keaton) elämä on miehensä kuoleman jälkeen vain ajelehtimista arjen laiskoilla laineilla. Laskut kasaantuvat, eikä suhde Philip-poikaankaan (James Norton) tunnu enää toimivan. Pientä kipinää nainen kuitenkin löytää elämäänsä, kun hän tutustuu naapurustossa, Hampsteadin kuuluisassa Heath-puistossa pientä mökkirähjäänsä asuttavaan resuiseen Donald Horneriin (Brendan Gleeson), joka on menettämässä kotinsa ahneiden gryndereiden hampaisiin, joille miehen rakas hökkeli on kultaakin arvokkaampi. Kaikkea epäilevä Donald ja elämän ilonsa kadottanut Emily huomaavat pian, että kohtalolla on yhä jotain mukavaakin tarjottavanaan.

Joel Hopkinsin ohjaama Hampstead on seniori-ikäisille suunnattua herttasarjaa, paikoin kivasti kirpeääkin siirappia, jonka kaukaa arvattavia käänteitä seuraa kuitenkin joltisenkin mielenkiinnolla, kiitos hyvien näyttelijäsuoritusten.

Robert Festigerin tositapahtumiin pohjaava, ikäihmisten rakkaudesta ja rahan valtaa vastustavien, hyvien ihmisten kansanliikkeestä aavistuksen tasapainottomasti kertova käsikirjoitus kaipaisi toki särmää, mutta sen yltiöpostiivinen ja elämänmyönteinen tarina voi saada tiukemmankin kyynikon hymyilemään, vieläpä mahdollisesti kostein silmäkulmin.

Yhtä lailla aina samoin maneerein itseään näyttelevän Diane Keatonin ja karismaattisen irkkukarhun Brandan Gleesonin ohella yksi pääosa on Hampsteadin kylän Heath-puistolla, jonka pittoreskista maaseutumaisemasta Felix Wiedermannin maalaa kaunista matkailumainosta. Sivummalla Lesley Manville on Fiona, Emilyn paras ystävä, jolla on omat kytköksensä maariitaan, sekä Jason Watkins Emilyn kirjanpitäjänä Jamesina, joka ottaisi palkkionsa mieluiten vaikka haleina. Simon Callow nähdään tuomarina.

Symppistä siirappia hämärtyviin syysiltoihin, aikuisesti kiva kahdenkatsottava, jonka kuitenkin unohtaa jo ennen kuin ehtii teatterin ovesta ulos.