On vuosi 1939 ja pittoreskissa St. Ragerundin kylässä Itävallassa maanviljelijä Franz Jägerstätter (August Diehl) elelee vaatimatonta, mutta hyvää elämää vaimonsa Fanin (Valerie Pachner), tämän siskon Resien (Maria Simon) ja kolmen tyttärensä kanssa. Kun Maailmansodan palo saavuttaa vuoristokylän ja saksalaissotilaat tulevat, Hitlerin määräyksestä myös valloitettujen alueiden miesten pitää vannoa uskollisuuttaan Kolmannelle valtakunnalle ja tarttua aseisiin. Vahvasti vakaumuksellinen Franz kieltäytyy noudattamasta määräyksiä ja päätyy vankilaan odottamaan kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Kyläläiset kokevat Franzin päätöksen tuovan varjon koko kommuunin ylle, mutta Fani kannustaa miestään taistelemaan oman uskonsa puolesta.

Palvotun ja palkitun, mutta myös tuoreemmassa tuotannossaan sisäänpäin lämpiäviä ja ylipitkiä draamoja tehneen Terrence Malickin (To The Wonder (2012), Knight of Cups (2015)) uusin elokuva A Hidden Life pohjaa tositapahtumiin Toisen Maailmasodan aikaisista tapahtumista Itävallassa ja Saksassa sekä Erna Putzin kirjaan Franz Jägerstätter: Letters and Writings from Prison, johon on koottu Franzin ja ja tämän vaimon Fanin kirjeenvaihtoa.

Tapansa mukaan Malick täyttää valkokankaan tapahtumien dramaattisuusasteen mukaan muuttuvilla visioilla, pääkuvaaja Jörg Widmerin huikeilla maisemapanoraamoilla, heiluvilla käsivaraotoksilla ja editoijakolmikon Rehman Nizar Alin, Joe Gleesonin sekä Sebastian Jonesin pitkien ottojen ja jumpcuttien symbioosilla, jotka synnyttävät vahvan kontrastin melankolisen musertavalle tapahtumaketjulle. Valittu esitystapa synnyttää tunteen, että kamerat ovat taltioineet kohtaukset ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta, mutta Malickin tuotannon tuntien, jokainen detalji ja liike on aina tarkkaan etukäteen suunniteltu. Liki kolmetuntinen elokuva on temmoltaan hidas ja pohdiskeleva, mutta silti rauhaton, päälleliimatun pyhimysmäisiä kertojaääniä käyttävä tutkielma omatunnosta ja vakaumuksesta. Asetelmien jyrkkää mustavalkoisuutta lisää myös se, että hyvä ja paha puhuvat eri kieltä, kun jokainen loukkaus tai uhkaus karjutaan saksaksi, kun taas armollisemmat ajatukset esitetään englannin kielellä. Vakaumukseltaan ja uskonnollisilta teemoiltaan Martin Scorsesen Silencen (2016) mieleen tuovan A Hidden Lifen todellinen päähenkilö, Franz Jägerstätter julistettiin vasta 2007 Katolisen kirkon johtajan paavi Benedcit XVI:n toimesta marttyyriksi.

Näyttelijäntyö on tietenkin kauttaaltaan hyvää. August Diehl on raskaassa pääosassa vakuuttava, kuten on myös Fani-vaimoa näyttelevä Valerie Pachner. Vahvaa tekemisen mallia löytyy myös sivurooleista: Jürgen Prochnow on majuri Schlegel ja Matthias Schoenaerts kapteeni Herder, arvostettujen uriensa viimeisissä rooleissa nähdään 2019 kuollut Bruno Ganz tuomari Luebenina sekä 2017 edesmennyt Michael Nyqvist piispa Fliesserina.

Malickin vannoutuneille seuraajille symboliikkaa ja kaksoismerkityksillisiä kuvia täyteen tupattu A Hidden Life on tietenkin täyttä mannaa. Meille muille Jägerstätterin traaginen tarina olisi tullut selväksi jo puolta lyhyemmässäkin ajassa.