Boston, nyt. Kun ikääntynyt mestaririkollinen, taitavuudestaan In & Out Banditiksi kutsuttu Tom Carter (Liam Neeson), joka ei ole ikinä jäänyt kolttosistaan kiinni, tapaa ihanaisen Annien (Kate Walsh), mies päättää tunnustaa tekonsa ja palauttaa koko yhdeksän miljoonan dollarin potin, jonka hän on ryöstöillään ansainnut. Tom toivoo tunnustuksellaan saavansa lyhyen tuomion, mutta harvemmin hyvät teot palkitaan. Kaksi umpikieroa FBI:n agenttia, Nivens (Jai Courtney) ja Hall (Anthony Ramos), päättävät lavastaa Tomin murhasta ja pitävänsä koko potin itsellään. Moinen epärehellisyyshän ei sitten millään sovi rehellisen ryöstäjän agendaan.

Pitkän linjan tuottajan Mark Williamsin toinen ohjaustyö (A Family Manin (2016) jälkeen) Honest Thief on mukavasti toimiva, joskin yllätyksetön ja tuttuja askelmerkkejä seuraava toimintajännäri. Williamsin Steve Allrichin kanssa kirjoittama juonikudelma antaa fiksusti enemmään aikaa henkilöidensä kehitykselle ja muutokselle kuin että kulkisi suoraan tulitaistelusta toiseen. Dialogi on toimivaa ja paikoin yllättävänkin hauskaa kohtauksissa, joissa liittovaltionpoliisi on läpeensä kyllästynyt vääriin tunnustuksiin, eivätkä ota millään Tomin ulostuloa tosissaan. Kerronnan sävy kuitenkin muuttuu dramaattisesti, kun katsoja saa yhtä aikaa Carterin kanssa huomata, ettei rehellisyys ole nykymaailmassa enää se arvostetuin luonteenpiirre. Shelly Johnsonin kamera saa paljon irti neon- ja hälytysajoneuvojen valoissa kylpevästä sumuisesta Bostonista, Michael P. Shawverin editointi laittaa kuvat oikeaan järjestykseen, Mark Ishamin scoren huolehtiessa tunnelmasta. Suhteellisen simppeliä takaa-ajoa on helppo seurata, eikä päähenkilöiden motiivitkaan sen suuremmin yllätä, mutta kiitos hyvien näyttelijöiden, suoraviivaista touhua seuratessa ei tule mieleenkään poistua teatterin hämärästä ennen ennnaltanähtävää, mutta myös palkitsevaa finaalia.

Vaikka 68-vuotias irkkukarhu Liam Neeson on jo paristi vannonut lopettavansa actionelokuvien tekemisen, Honest Thief taittuu kyllä genreen kivutta, vaikkei nyt Takeneiden tehoilla toimintaa tykitäkään. Jälleen kerran syyttömänä rikokseen lavastettuna (Non-Stop (2014), Taken 3 (2015)) takaa-ajettuna Neeson tekee tuttua laatutyötä, murisee matalalta ja taipuu yhä toiminnallisempiinkin jaksoihin. Toinen yllättävän hyvä ja kokonainen hahmo on mainiosta Burn Notice -sarjasta (2007-2013) ehkä tutuimman Jeffrey Donovanin agentti Meyers, ex-vaimonsa koirasta huolehtiva byroon selkäranka ja koko lafkan päällikön Sam Bakerin (Robert Patrick) luottohanska. Greyn anatomiasta tähtiin noussut Kate Walsh saa aluksi mukavasti tilaa hänkin, kunnes tulee aika antaa miesten ratkaista erimielisyydet. Anthony Ramos on nuorempana agenttina pitkälti sivustatukena Jai Courtneyn viedessä touhun tylyimmän operaattorin kreditin suvereenisti.

Perustoimintaa peruskäänteillä, mutta moinen ei välttämättä ole aina huono asia.