12-vuotiaan Emilyn (Darby Camp) elämä ei ole helppoa. Yksinhuoltajaäidin Maggien (Sienna Guillory) kanssa asuvaa tyttöä kiusataan koulussa, ja tämä tuntee itsensä muutenkin yksinäiseksi. Vaan kaikki muuttuu, kun äiti lähtee työmatkalle ja Emily päätyy hulttioenonsa Caseyn (Jack Whitehall) hoteisiin. Kaksikko äkkää puistossa mystisen herra Bridwellin (John Cleese) pyörittämän pikku eläinsirkuksen, mistä mukaan lähtee salaa pieni punainen koira Clifford. Maagisen haukun taika on siinä, että se kasvaa sitä isommaksi mitä enemmän sitä rakastaa, ja pian pentu onkin elefantin kokoinen. Tämä toki herättää huomiota naapurustossa ja sen myötä myös syntymäkävässä Zac Tieranissa (Tony Hale), joka haluaa luonnonoikun oman bioteknologiaa työstävän yhtiönsä Lyfegron koekaniiniksi.

Rutiinireiska Walt Beckerin ohjaama Jättiläiskoira Clifford pohjaa Yhdysvalloissa jo vuodesta 1963 yli viisikymmentä Clifford - hevosta isompi punainen koira -lastenkirjaa julkaisseen Norman Bridwellin (1928-2014) suosittuun ja opettavaiseen sarjaan, josta on jo väännetty kolme animaatiosarjaa ja musikaalikin. Elokuvasovitus taas on raivostuttavuuteen asti puunattu sekoitus hölmöjä ihmishahmoja ja halvan oloisilla digiefekteillä ryyditetty kohelluskomedia, jossa typerään törmäilyyn ja puhkikuluneeseen pieruhuumoriin luottava komiikka vuorottelee väkipakolla kyyneleitä väkisin puristavan siirappisuuden kanssa.

Toki hyvällä asiallahan tässä ollaan: pitäkää ihmiset huolta lemmikeistänne, sillä niiltä vastalahjana saatava rakkaus on pyyteettömintä ja puhtainta, mitä kuvitella saattaa. Mutta kun kauniit ajatukset ja oivat opetukset voitaisiin kertoa myös paremmilla tavoilla, ilman, että jokainen käänne ja yllätys aiheuttaa, ei vain haukotuksia, vaan myös kiukkua hiukankin varttuneemman katsojan olemuksessa. Kohdeyleisöönsä sitä vastoin Jättiläiskoira Cliffordin sopii olettaa uppoavan, sillä lasten vastaanottimiin sopivalla tajuudella kuvitettu tarina sisältää paljon vauhtia ja hassuja tilanteita.

Pääosiin palkatut ihmisnäyttelijät tekevät sen mitä voivat huolimattomasti luodun digitaalihauvan varastaessa fokuksen. Darby Camp on pirtsakka pikkutyttö ja Jack Whitehall kuin Ryan Reynoldsin huono klooni. Pahiten yli vetää Tony Hale kierona Tieranina. Pienessä pikaroolissa vilahtava John Cleese on kunnianosoituksena nimetty Cliffordien luojan mukaan.

Ymmärrän toki, että lukutaidoton pikkuväki vaatii suomeksi puhutun elokuvan, mutta suomeksi dubattu versio ei pelitä lainkaan. Siitä on kuitenkin turha syyttää ääninäyttelijöitä, kuten Helmi Kallio (Emily), Sauli Suonpää (Casey), Elsa Saisio (Maggie), Jarmo Koski (herra Bridwell)  ja Markus Niemi (Tieran), jotka ovat vain tehneet sen, mitä heiltä on pyydetty.

Pikkujengille varmasti kiva kokemus, mutta aavistuksenkin varttuneemmalle katsojalle ällömakea elokuva on yhtä kidutusta alusta loppuun.