Kun Rasmus (Anders Juul) tapaa Marien (Amanda Collin), rentoa poikamieselämää viettänyt mies ihastuu kuin salaman iskusta välittömään ja kauniiseen naiseen. Pian Rasmus pyytää  Marieta asumaan luokseen, vaan eipä aikaakaan kun mies saa huomata vieraansa todellisen, pimeän puolen. Marie kun on vallanhimoinen ja omistushaluinen päsmäri, joka nopeasti syöksee Rasmuksen henkiselle kielekkeelle, kaulassaan murskatusta itsetunnosta punottu köysi.

Elokuvissa useimmiten, kun parisuhde tai pyhä perhe kokee uhan sisältäpäin, sen aiheuttaja on mies. Liekö syynä sitten se, että tavatessaan manipuloivan narsistin, kaksilahkeiset ovat varovaisempia tulemaan julkisuuteen kuin kauniimpi sukupuoli? Christian Tafdrupin Kauhea nainen kääntää asetelman toisin päin, nostaen pääpahaksi Marien, Succubuksen modernin sukulaisen, joka ei kaihda mitään keinoja saadakseen haluamansa.

Vaikkei elokuva olekaan luokiteltu komediaksi, siinä on silti jotain makaaberin humoristista, sitä samaa, joka ruokkii niitä salattuja synapseja ja sitä kaikilla olevaa mustaa mielihyväkeskusta, joka saa eliksiirinsä siitä, etteivät nähdyt tapahtumat koske katsojaa itseään. Muutama harkittu isku ja hykerryttävä neljännen seinän rikkominen tuovat tapahtumat kuitenkin puistattavan lähelle. Hauskahan Kauhea nainen ei ole, millään tasolla, vaan enemmänkin pelottavan realistinen ja rujon raaka heijastus elämästä. Tafdrupin näkemys on toki äärimmäisen kapeakatseinen, pelkistetty ja täynnä stereotypioita, jopa misogynistiseksikin sitä voisi haukkua, mutta sen esittämät kysymykset, kuinka paljon ihmistä voi muuttaa mieleisekseen ja kuinka paljon ihminen on toisen vuoksi valmis muuttumaan, ovat sukupuolirajat ylittäviä ja universaaleja. Vaikka paha (Marie) esitelläänkin jo heti elokuvan nimessä, se ei silti automaattisesti tee toisesta osapuolesta (Rasmus) vielä sankaria, tai edes uhria, sillä ulkopuolelta katsottuna ne yksinkertaisimmat asiat ovat usein monimutkaisimpia, varsinkin silloin, kun tunteet ovat pelissä. Kauhea nainen nousi puheenaiheeksi kotimaassaan Tanskassa, eikä taatusti olisi meilläkään turhaa nostaa kissaa pöydälle.

Anders Juul on Rasmuksena symppis nuori mies, jonka kohtaloa ainakin miespuoliset elokuvissakävijät katselevat suurta myötätuntoa tuntien, mutta protagonisti ei tässäkään tapauksessa olisi mitään ilman vahvaa antagonistia, ja sellaisen valkokankaalle maalaa lahjakas Amanada Collin mieleen jäävin tehoin. Kaksikolla onkin äärimmäisen hyvä synkka ja tilannetaju.

Vaikkei Kauhea nainen millään mittapuulla täytäkään deittileffan statusta, se voisi silti olla toimiva terapiasessio pariskunnille bongata ajoissa ne tunnusmerkit ja sudenkuopat, vielä kun katastrofi olisi vältettävissä.