Synkän menneisyyden omaava Millie Calloway (Sydney Sweeney) saa työpaikan varakkaan Winchesterin perheen kotiapulaisena ja hetken elämä tuntuu jälleen hymyilevän. Perheen tytär Cece (Indiana Elle) on kiva, komea isä Andrew (Brandon Sklenar) ymmärtäväinen, mutta äiti Ninan (Amanda Seyfried) käyttäytymisessä on jotain outoa. Hulppeassa kartanossa ei kuitenkaan mikään eikä kukaan ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Paremmin kevyemmistä elokuvistaan (Morsiusneidot (2011), Spy - Vakoojan asussa (2015), Ghostbusters (2016), Last Christmas (2019)) tunnettu ohjaaja Paul Feig tykittää nyt tylympää tarinaa pohjaten Freida McFaddenin menestysromaaniin Kotiapulainen.

Mitään genreklassikkoa ei seksillä ja väkivallalla kuorrutetusta psykologisesta trilleristä kuitenkaan synny, mutta rontti kaksi tuntia sen seurassa menee sutjakasti, jos ei katsoja odota mitään muuta kuin kaiken puhki selitteleviä takaumia ja logiikkaa koettelevia yllätyskäänteitä. Jollain tasolla tarkastellaan parisuhteen valtasuhteita, mutta muuten kaikki jännite alistetaan pelkän jännäriviihteen alttarille.

Ulkoisilla avuillaan lyheyssä ajassa seksisymbolin asemaan noussut Sydney Sweeney ei kuitenkaan ole mikään erityisen hyvä näyttelijä ja silläpä avainhenklö Millie jääkin maanisen Amanda Seyfriedin varjoon, vaikka asetelmat toista yrittävätkin todistaa. Sänkinaamainen Brandon Sklenar tyytyy vain näyttämään alfaurokselta. Sivummalla nähdään Michele Morrone perheen enemmänkin taustoista tietävänä puutarhuri Enzona sekä Elizabeth Perkins Andrew´n tunnekylmänä äitinä.

Erityisesti naiskatsojille voimaannuttavaksi tarkoitettu trilleri ei pysy mielessä kestoaan pitempään.