Kesälomaansa Etelä-Tirolissa viettävä Flo (NicoMarischka) tutustuu rakkaan Lassie-koiransa kanssa Cosima-tätinsä (Katharina Schüttler) kasvattilapsiin Kleoon (Anna Lucia Gualano) ja Henriin (Pelle Staacken) sekä heidän jackrusselinterrieriin Pipsaan. Jännitystä lapset saavat, kun seudulta alkaa kadota lemmikkejä ja niin vain yhtenä yönä myös Pipsa on poissa. Lassie ja lapset seuraavat jälkiä ja pääsevätkin pian oikean rikollisrenkaan jäljille.

Lassien historia on pitkä. Se alkoi vuonna 1938, kun Eric Knight julkaisi novellin, jonka hän laajensi kaksi vuotta myöhemmin romaaniksi nimeltä Lassie Come-Home, joka on yhä ainoa viraallinen Lassie-tarina. Elokuvia kiltistä colliesta on tehty jo vuodesta 1943 (Lassie Come Home) tusinan verran, mutta ainakin allekirjoittaneen sukupolvelle se on tutuin tv-sarjana Lassie, jota tehtiin 1954-1973. Puolituntisissa pikkujänskissä episodeissa nokkela nelijalkainen selvitti arvoituksia, pelasti hätään joutuneita sekä ratkaisi myös rikoksia. Samaan kategoriaan kuuluivat myös Skippy, jossa sarjan sankarina toimi nokkela kenguru, kun taas Flipperissä päähahmo oli viisas delfiini. Suosittu oli myös tv-sarja Musta ori, jossa Fury-niminen ylväs humma auttoi ihmisiä monissa ongelmissa. Näille kaikille yhtäläistä oli myös se, että eläimen paras ystävä oli keskusperheen lapsi.

Hanno Olderdissenin ohjaama Lassie palaa kotiin (2020) oli ainakin kotimaassaan Saksassa sen tason hitti, että mies palaa nyt suosikkihaukkunsa pariin elokuvassa Lassien uusi seikkailu. Andreas Cordesin kirjoittama koko perheen elokuva ei sen paremmin perinteistä enää perusta, vaan keskittyy tekemään lapsille passelia seikkailua, jossa komiikasta vastaavat hassut aikuiset ja sankaruudesta monenmoiset hännäkkäät. Touhu on kuitenkin täysin yllätyksetöntä eikä meininkiä sen suuremmin pelasta myöskään tasaisin väliajoin toistuvat hidastukset milloin minkäkin esteen yli turkki liehuen hyppäävästä skotlanninpaimenkoirasta.

Paluun Flon rooliin tekevän Nico Marischkan rinnalla nähtävät näyttelijät vetävät jokainen järjestään yli, joten suurin syy Lassien uuden seikkailun katsomiselle lieneekin eläinrakkaus. Jotain kommentaaria on olevinaan mukana meillä Suomessakin silloin tällöin rotueläinten kidnappauksista, mutta kaikki asiallisempi sisältö alistetaan mitäänsanomattoman kohelluksen alle. Pikkuväkeen hassujen aikuisten törmäily ja kompastelu luultavasti putoaa paremmin, mutta vähänkin varttuneemmalle katsojalle suomeksi dubattu ääniraita ( rooleissa mm. Katja Sirkiä, Ohto Heiskanen sekä alan veteraanit Katja Aakkula ja Jarmo Koski) aiheuttaa vain kipua ja allergiaa.

Lassien uusi seikkailu ei kasva eläinelokuvien klassikoksi, mutta pienimmille leffafaneille se luultavasti passaa ihan mainiosti ajanvietteenä.