Lontoo, joulun aikaan. Joulukrääsäkauppaan apulaiseksi jämähtäneen Katen (Emilia Clarke) elämää pyörii pienesti. Kavereiden nurkissa loisiva, laulajanurasta haaveileva likka juoksee koe-esiintymisissä, harrastaa irtosuhteita ja karttelee kaikin keinoin lähisukulaisiaan, jotka ovat Jugoslavian siirtolaisia. Kaikki muuttuu, kun Kate törmää Tomiin (Henry Golding), jonka tuella hän oppii näkemään paitsi oma elämänsä tyhjyyden, myös kotikaupunkinsa toisenlaiset, jouluiset kasvot. Pelkkiä ihmeitä ei pyhien aika kuitenkaan ole täynnä, sillä tunnelmaa tummentaa myös viikatemiehen varjo.

Tunnen muutamankin työkseen elokuvissa näyttelevän komeljanttarin ja ymmärrän täysin muutoksen tarpeen. Jos periaatteessa koko ura on mennyt toimintaympyröissä, taatusti löytyy hinkua tehdä välillä jotain ihan muuta. Niinkuin nyt Emilia Clarke, joka vietti kahdeksan vuotta (2011-2018) Game of Thronesin lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryenina ja tekaisi siinä välissä yhden Terminatorin jatko-osista (Terminator Genisys, 2015). Niissä maailmoissa on piisannut verta ja väkivaltaa, kun taas ohjaaja Paul Feigin (Morsiusneidot (2011), Spy - vakoojan asussa, 2015), Ghostbusters (2016) ohjaama ja Emma Thompsonin Greg Wisen ja Bryony Kimmingsin kanssa kirjoittama Last Christmas on vallan toista maata.

George Michaelin ja Wham -yhtyeen korvamadosta inspiraationsa saanut Last Christmas ei suinkaan ole ensimmäinen lauluun pohjautuva elokuva, esimerkkinä nyt vaikka Sam Peckinpahin Raivopäät (Convoy, 1978), jonka taustalla kummitteli C.W. McCallin saman niminen klassikkoballadi. Tosin siinäkään tapauksessa menestynyt laulu ei taannut kovinkaan onnistunutta lopputulosta.

Last Christmas on juuri sellainen elokuva, jollainen sen odottaa olevankin. On kaksi kaunista nuorta ihmistä, joiden rakkauden tiellä on vuori, jos toinenkin, mutta joiden yli kavutaan yhdessä, kohti parempaa huomista. Muutama synkempi käänne pitävät huolen kyynelkanavien auki pysymisestä. Täydelliseen sokeritranssiin vaipumista hidastaa myös paikoin piristävän musta huumori ja muutama vakavampi dilemma asunnottomuudesta aina rasismiin, mutta muuten yhtään sen suurempaa yllätystä tämä liiankin varman päälle pelattu romanttinen komedia ei tarjoa.

Nöpö Emilia Clarke tekee ihan hyvää työtä sanavalmiina ja paikoin hilpeän sarkastisena Katena, jonka vastavetona Henry Goldingille on kirjoitettu aivan liian yksinkertainen rooli. Emma Thompson piipahtaa itsekin kuvissa Katen maahanmuuttaja äitinä, Lydia Leonard on Katen sisko Marta ja Madison Ingoldsby nuori Kate. Michelle Yeoh nähdään juolupuodin omistajana Santana.

Naiivin laskelmoitu, mutta hetkittäin hauska romcom niille, jotka sellaisista pitävät.