Sammalperän maatilalla Late Lampaan ja tämän kumppaneiden jo valmiiksi yliaktiivinen arki menee tyystin sekaisin, kun outo avaruusalus tekee pakkolaskun lähistölle. Raketista putkahtaa esiin makealle perso olio Lu-La, joka tarvitsee apua päästäkseen takaisin kotiin. Laten johdolla maatilan eläimet aloittavat pelastusoperaation, mutta kaikki ei mene aivan kuten oli suunniteltu.

Wallace & Gromit -elokuvassa Läheltä piti (A Close Shave) 1995 ensimmäisen kerran tavattu kekseliäs lammas Late saa tv-sarjaansa seuraamaan jo toisen pitkän elokuvansa, joka jatkaa maanmainion Late Lammas -elokuvan (2015) viitoittamalla tiellä ollen turhista löpinöistä riisuttu, riemastuttava seikkailu, josta nauttivat niin taaperot kuin vanhemmatkin elokuvien ystävät.

Will Becherin ja Richard Phelanin kimppaohjaus toimii täsmäohjuksen tavoin, eikä yhtään kuollutta hetkeä pääse valtaviin sfääreihin kasvavan toimintakomedian aikana edes syntymään. Savianimaatioiden teko on rahaa ja ennen kaikkea aikaa vievää puuhaa, mutta kuten aiemminkin alan aatelisen johtajan, Aardman -yhtiön tapauksissa, lopputulos palkitsee nähdyn vaivan moninkertaisesti. Ilman puhuttua dialogia vaahtosuista vauhtia eteen, sivulle ja paikoin suoraan ylöspäinkin kiitävä kaahaus on kaikkea muuta kuin hiljainen, sillä mainiot ääniefektit kiljaisuineen, murinoineen, rääkäisyineen ja ryminöineen toimivat vuoropuhelun tavoin saaden katsojan ymmärtämään eläinten aikomukset kuin ne olisivat ääneen lausutut. 

Vinhasti viihdyttävät vauhtirainan keskiössä ovat tietenkin päätähti Late ja supersymppis Lu-La, mutta vahtikoira Vuhku on silti varastaa shown jokaisessa kohtauksessaan. Farmageddonissa piisaa referenssiä vaikka kuinka moneen hittielokuvaan ja scifi-tarinoihin, mutta kaikki tapahtuu jälleen vain ja ainoastaan isäntäelokuvan ehdoilla, eivätkä mitkään lainat tunnu päälle liimatulta yleisön kosiskelulta. Huima vauhti, hersyvät hahmot ja nerokkaasti rakennetut likipiti-tilanteet istuttavat jokaisen teatteriin tulleen takuuvarmasti penkin reunalla ensimmäisestä ruudusta aina viimeiseen vitsiin. Jokainen kuva sisältää lukuisia hillittömiä yksityiskohtia ja loistavan Kananlennon (2000) tapaan arkitavaroiden nerokas uusiokäyttö jaksaa yhä yllättää nokkeluudellaan.

Varmaotteinen ja vauhdikas koko perheen elokuva palkitsee kaiken ikäiset katsojat.