Lucky (Harry Dean Stanton) on yhdeksänkymppinen ketjupolttava sotaveteraani ja veitsenterävään sarkasmiin taipuvainen ateisti, joka asustaa amerikkalaisessa pikkykylässä, missä aika tuntuu pysähtyneen. Ainaisessa auringonpaisteessa arki sujuu, kuten se on sujunut jo vuosikymmenet. Luckyn päivät kuluvat aamujoogan jälkeen visiiteillä Joen (Barry Shabaka Henley) kahvilassa, ristikoita täytellen ja satunnaisesti keskusteluissa Presidentti Rooseveltiksi nimettyä kilpikonnaansa etsivän ystävänsä, Howardin (David Lynch), kanssa. Äkillinen sairaskohtaus saa Luckyn pohtimaan kaiken rajallisuutta ja tarkastelemaan pitkää matkaansa uudesta näkökulmasta.

Mainiona sivuosienesittäjänä itsekin ansioituneen John Carroll Lynchin esikoisohjaus Lucky on ihana elokuva. Viipyilevä ja sydämellinen kuvaus ikääntymisestä ja kaiken rajallisuudesta hellän melankolisen huumorin läpi suodatettuna. Logan Sparksin ja Drago Sumonjan kirjoittaman Luckyn dialogi on kaikessa arkisuudessaan riemastuttavan humoristista, mutta myös äärimmäisen terävää havainnointia ihmeestä nimeltä elämä. Lynchin ohjaus on oikeutetusti kiistattomalle tähdelleen, Harry Deanille, kaiken tarvittavan tilan antavaa ja henkilöihin suurella sydämellä suhtautuvaa ymmärrystä. Pelkistetty kuvakerronta (kuvaajana taitava Tim Suhrstedt) tukee rauhallista tunnelmaa ja luo kokonaisuuteen aivan oman atmosfäärinsä.

Lynchiläisyyttä on mukana muussakin mielessä kuin vain ohjaajan sukunimessä, sillä pakottomasti kulkeva ja karheasti kaunis Lucky resonoi samoilla aallonpituuksilla kuin sivuroolissa nähtävän ohjaajamestarin David Lynchin omassa elokuvassa The Straight Story (1999), jossa niin ikään päähenkilön elämä oli tulossa ehtooseen. Myös yksi, kuin suoraan Twin Peaksin maailmoista varastettu kohtaus, siirtää fokusta realismista maagisempiin maailmoihin.

Yli sadan elokuvaroolin veteraanin ja leffalegendan Harry Dean Stantonin vuonna 1956 Alfred Hitchcockin elokuvasta Väärä mies alkanut valkokangasura on täynnä niin suuria menestyselokuvia kuin pienempiä ja persoonallisempiakin teoksia. FilmiFINin toimituksen huutoäänestyksessä esille nostettiin ainakin seuraavat teokset, joissa Stanton ei ollut likikään tärkeimmissä rooleissa, mutta teki silti itsensä muistetuksi: Monte Hellmanin He ratsastivat läpi luotisateen (1966), Stuart Rosenbergin Lannistumaton Luke (1967), Brian G. Huttonin Kellyn sankarit (1970), Sam Peckinpahin Pat Garrett & Billy The Kid (1973), John Miliusin Dillinger - maailman paras pankkirosvo! (1973), Francis Ford Coppolan Kummisetä osa II (1974), Arthur Pennin Missouri (1976), Ridley Scottin Alien - kahdeksas matkustaja (1979), John Carpenterin Pako New Yorkista (1981), Alex Coxin Repo Man (1984), John Miliusin Punainen vaara (1984), Martin Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus (1988), Terry Gilliamin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998), Frank Darabontin Vihreä maili (1999), Gore Verbinskin Rango (2011) ja Martin McDonaghin Seitsemän psykopaattia (2012).

Suurelle yleisölle Stantonin rooleista kuuluisin lienee Vim Wendersin yhteisesti ylistetty ja paljon palkittu Paris, Texas (1984), joka oli hänen edellinen pääroolinsa ennen Luckya. David Lynchin tuotannosta Stanton nähtiin elokuvissa Villi sydän (1990), Hotel Room (1991), Twin Peaks - tuli kulje kanssani (1992), jo em. The Straigh Story ja Inland Empire (2006) sekä tv-sarja Twin Peaksin viimeisimmällä kaudella, joka debytoi viime vuonna.

Luckyssa mies on äärimmäisen läsnä, kokonaisuuden täydellinen sydän ja keskus, vaikka ympärillä pyöriikin toinen toistaan persoonallisempaa tulkkia. Harry Dean Stanton ei koskaan nähnyt Luckya, sillä hän nukkui pois 15. syyskuuta 2017, vain kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Kivasti vinon helmen parhaat lainit varastaa David Lynch Howardina, vaikka napakkaa sanottavaa piisaa toki muillekin tuppukylän persoonallisille asukeille. Ron Livingston on vanhuudenturvaa myyvä, lipevä vakuutusasiamies Bobby Lawrence, Beth Grant kovasuinen kapakkaruusu Elaine, Hugo Armstrong samoilla tiskeillä viihtyvä Vincent, James Darren baarikaveri Paulie ja Ed Begley Jr. paikkakunnan tohtori Kneedler. Yvonne Huff nähdään Joen kuppilan sanavalmiina tarjoilija Lorettana ja Stantonin tapaan Alienin Nostromo-aluksen miehistössä kovia kokenut Tom Skerritt on Fred, Luckyn tapaan Toisen maailmansodan kauhut kokenut merijalkaväenmies.

Lucky on todellinen pieni-suuri-elokuva, joka kasvaa koskettavan komeaksi kunnianosoitukseksi yhdelle muutamankin sukupolven suurimmista näyttelijöistä. Jossain tuolla muualla, Harry Dean Stanton voi kuitenkin pitää itseään nimihenkilön mukaan onnekkaana, sillä hyvin, hyvin harvoin näyttelijä saa tilaisuuden jättää näin kauniit jäähyväiset. God Speed, Harry Dean.