Neljä vuotta on kulunut siitä, kun sankarisukeltaja Jonas Taylor (Jason Statham) pelasti maailman esihistoriallisen jättihain, Megalodonin hampaista. Nyt ekosoturiksi ryhtyneelle Jonasille harmia tuo ahneiden ökyjen johtama salainen kaivosoperaatio Tyynellämerellä Mariaanien haudassa, joka aiheuttaa maanjäristyksen ja avaa termokliinin uusille, ja jos mahdollista, vieläkin vaarallisemmille otuksille nousta pintaan.

Jos elokuvasta ei järjestetä pressinäytöstä, se jo kertoo jotain olennaista siitä, kuinka vähän levittäjä tekeleen menestykseen luottaa. Näin kävi myös elokuvalle Meg 2: The Trench, jonka ohjaajaksi valikoitui ensimmäisen kohelluksen, yli 500 miljoonaa dollaria tuottaneen Megalodonin (2018) ohjanneen rutiinireiskan Jon Turtletaubin sijaan omaperäisellä käsialalla ronskeja kuvia tehtaillut Ben Wheatley. Vaan eipä voi taitava tunnelmanluojakaan mitään pukuherrojen puristuksessa, jotka haluavat väen vängällä maksimoida lipputulot tehden hurjemmankin julkituonnin kaivanneesta survivaalista naurettavan hölmöä, koko perheen veretöntä viihdepullaa.

Kuten ensimmäinenkin Meg, Hoeberin veljesten Erichin ja Jonin sekä Dean Georgarisin kanssa rustaama käsis pohjaa Steve Altenin 1999 julkaisemaan kirjaan The Trench, mutta valkokankaalle siitä on päätynyt karmea sekasotku höpöä tiedejargonia, yleviä korulauseita sekä hävettävän huonoja yksrivisiä, jotka kuulostavat alakouluikäisten kirjoittamilta.

Jokaiselta sekunniltaan studiolta löyhkäävän ja teknisesti täysin epäuskottavan koheloinnin kylkeen on tietenkin rustattu myös luonnonsuojelullista sanomaa, jonka pahiksia edustavat ahneet, kapitalismin sokaisemat valkoiset ja latinot, koska suurin osa elokuvan budjetista on tullut Kiinasta.

Karismakarpaasi Jason Statham näyttää lähinnä kyllästyneeltä pomppiessaan vihreän taustamatriisin edessä eikä sen enempää uskottavuutta lisää myöskään kotimaassaan Kiinassa suuressa suosiossa oleva ja poliittisen eliitin hyväksymä tähti Wu Jinkaan. Loppujengi on osittain samaa (mm. Sophia Cai, Cliff Curtis ja Page Kennedy) kuin ensimmäisessäkin elokuvassa, mutta se ei tee heidän vedoistaan yhtään sen parempia. Pahnanpohjaa edustaa Sergio Peris-Menchetan ulkoisesti jokaista kartellikonnaa muistuttava Montes.

Meg 2: The Trench on kesän köykäisin ja samalla typerin kalareissu, joka onnistuu yllättämään ainoastaan sillä, kuinka alas riman voikaan jatko-osien osalta laskea.