12-vuotiaan Conor O`Malleyn (Lewis MacDougall) elämä on kovaa. Isä (Toby Kebbell) on lähtenyt Amerikkaan töihin ja äiti Lizzie (Felicity Jones) on parantumattomasti sairas. Conorin sietokyky joutuu lopulta todelliseen koetukseen, kun hän joutuu muuttamaan äksyn isoäitinsä (Sigourney Weaver) luokse ja koulun pahimman pukarin (James Melville) kiusaaminen alkaa saada myös fyysisiä muotoja. Silloin pojan elämään astuu Hirviö (Liam Neeson), kotitalon lähellä tuhansia vuosia kasvanut jättimäinen puu, joka asettaa avulleen kuitenkin tiukat ehdot: Kolmen kertomuksensa vastapainoksi Conorin on paljastettava sille totuus pahimmasta painajaisestaan.

Erinomaisen kauhukuvan Orpokoti (2007) ja peruspätevän tsunamidraaman Selviytyminen (2013) tehneen espanjalaisohjaaja J.A. Bayonan A Monster Calls ei nimestään huolimatta ole suinkaan perinteinen kauhuelokuva, vaan syvemmillä merkityksillä operoiva kasvudraama, joka toki yhdistelee tarinaansa fantasia- ja horrorelementtejä. Kaiken keskiössä on Conor, liian vanha lapseksi, mutta vielä liian nuori mieheksi, ja tämän matka ymmärtämään elämän kylmiä totuuksia. Mielikuvituksellisuudestaan huolimatta A Monster Calls realistinen ja koskettava kertomus nuoren ihmisen kyvystä ja tavoista käsitellä vaikeita asioita ja sitä matkaa, jota myös kasvamiseksi kutsutaan. Elokuva perustuu Patrick Nessin romaaniin, Siobhan Dowdin alkuperäistarinan pohjalta.

Bayona ei paljoa pidättele, vaan heittää isomman vaihteen päälle heti ensimmäisessä näytöksessä, antaen mainiosti animoidun puuhirviönsä astua fokukseen. Ohjaajan otteessa on jotain samankaltaista omaperäisyyttä kuin tämän vieläkin kuulusimman maanmiehen Guillermo Del Toron upeissa elokuvissa, vaikka yhtäläisyyksiä voi toki löytää monista muistakin fantasiaa ja draamaa yhdistelevistä esityksistä. Ulkomuodoltaan Hirviö muistuttaa eniten Sormusten herrojen Enttejä.

Ainoastaan pikkuroolissa Joe Wrightin elokuvassa Pan (2015) nähty nuori Lewis MacDougall tekee ensimmäisessä pääosassaan vahvaa ja vaikuttavaa jälkeä, hallitsee tunneskaalan alhaalta ylös, ja on joka hetki aidosti läsnä. Yhtä lailla onnistuneelle kokonaisuudelle on tärkeää myös vastapeluri, taitavasti digitoitu puuhirviö, jonka äänenä Liam Neeson nostaa oman performanssinsa samaan sarjaan James Earl Jonesin ja Jeremy Ironsin kanssa, vaikuttavimman ulosannin omaavien ääninäyttelijöiden keskuudessa. Sivummalla niin Felicity Jones, Sigourney Weaver kuin Toby Kebbellkin tekevät kaikki hyvää ja liioittelematonta työtä.

Jännittävä, mutta myös melankolinen ja koskettava tarina surusta ja selviytymisestä, elämästä ja kuolemasta.