Do-Joon (Won Bin), hiukan yksinkertainen aikamiespoika, elää vaatimatonta arkea äitinsä (Hye-ja Kim) kanssa Etelä-Korealaisessa pikkukaupungissa. Vähästä väkivaltaiseksi äityvä Do-Joon on lääkeyrttejä ja akupuntioita työkseen tarjoavan äidin silmäterä ja alituinen murheenkryyni, ja kun hylätyn talon katolta löytyy kuollut nuori nainen, äidin pahimmat pelot muuttuvat eläviksi. Mutta onko poika syyllinen? Poliisi on asiasta vakuuttunut, mutta äiti lyöttäytyy yhteen Do-Joonin ainoa ystävän Jin-Taen (Jin Goo) kanssa ja alkaa tutkia julmaa kuolemantapausta omin päin.

Oli toki selvääkin, että ohjaaja Bong Joon Hon Osarinkin pokanneen Parasiten (2019) megamenestyksen jälkeen myös tekijän edellisiä elokuvia tuodaan valkokankaille ympäri maailmaa. Eikä siinä mitään, sillä 12 vuoden takainen Mother (Madeo, 2009) on yhtä lailla äärimmilleen viritetty ja monisyinen jännitysnäytelmä murhasta ja oikeudesta sekä syyllisyydestä että syyttömyydestä.

Bong Joon Hon ja Eun-kyo Parkin käsikirjoitus vie murhamysteerin tavallista neitimarplea pitemmälle rakentamalla labyrintin, joka avauttuu yhtä aikaa niin äidille kuin lipun leffaan ostaneelle katsojallekin. Vastaus kysymykseen kuinka pitkälle äiti on valmis menemään poikansa puolesta tulee tylyinä iskusarjoina vasten kasvoja. Hetkittäin hiilenmustaa huumoriakin sisältävä Mother on elokuva, joka pistää katsojan puntariin ja miettimään omia reaktioitaan. Se paljastaa karun totuuden ihmisen pimeämmistä puolista ja tykittää esiin lopulta totuuden, joka järkyttää paatunempaakin jännärifania.

Kaikki näyttelijät tekevät erinomaista työtä, keulilla kotimaassaan Etelä-Koreassa arvostettu ja rakastettu Hye-ja Kim.

Siinä missä tavalliset kuka sen teki- murhamysteerit yleensä päättyvät, Mother kaivautuu vielä muutaman kerroksen syvemmälle.