Pariisissa tulkkina työskentelevä Mia (Virginie Efira) pakenee sadetta ravintolaan, missä vietetään Thomasin (Benoît Magimel) syntymäpäiviä. Juhlat katkaisee kuitenkin terrori-isku. Muutamaa kuukautta myöhemmin fyysisesti vahingoittumaton, mutta muistinsa menettänyt Mia palaa rikospaikalle yrittäessään selvittää traagisten tapahtumien kulkua.

Alice Winocourin fiktiivinen draama Muistan sinut, Pariisi käyttää taustanaan Pariisin vuoden 2015 terrori-iskuja, mutta latistuu raskaaksi terapiasisessioksi.

Toki Muistan sinut, Pariisi on hyvällä asialla purkaessaan kansallista traumaa, mutta sen keinot haavojen parantamiseen ovat kliseisiä ja kuluneita. Elokuva tulvii tiukkoja lähikuvia kyyneleistä ja surun murtamista kasvoista Anna von Hausswolffin melodramaattisen musiikin soidessa taustalla. Wincourin käsikirjoitus yrittää käsitellä aivan liian monia asioita samaan aikaan. Yhtenä juonikudelmana ovat paperittomat siirtolaiset, jotka yhtä lailla olivat ottavana osapuolena iskussa, kuin myös Mian rakoileva parisuhde Vincentiin, joka ei kykene ymmärtämään tämän muutosta trauman jälkeen. Samalla käsitellään monesta eri suunnasta selviytyjän syyllisyyttä.

Hurjan roolityön Paul Verhoevenin Benadettessa (2022) tehnyt Virginie Efira on hyvä näyttelijä, joka ymmärtää mikroilmeidenkin merkityksen tulkitessaan musertavan surun ja syyllisyyden kalvamaa Miaa, mutta vahva työ ei kanssa tarpeeksi hedelmää häpeilemättömästi todellista tragediaa hyväksikäyttävän käsikirjoituksen tulkkina. Hyvää työtä tekevät myös Benoît Magimel iskusta selviytyneenä Thomasina, Grégoire Colin Mian miesystävänä Vincentina sekä Amadou Mbow ravintolassa työskennellenä Assanena.

Yksilötarinan traagisiin tapahtumiin keinotekoisesti sekoittava terapointi jää latteaksi eikä tee palvelusta kenellekään.