Jekkuja ja kepposia tuttavilleen ja súkulaisilleen mielellään järjestelevä parikymppinen Alma (Anna Castillo) rakastaa isoisäänsä (Manuel Cucala), joka ei kuitenkaan ole puhunut enää vuosiin. Alman mielestä vanhus suree vuosia aiemmin pyhästä lehdosta myytyä, 2000 vuotta vanhaa oliivipuuta, ja päättää hankkia sen takaisin. Missio on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Sillä puu on matkannut jo yli vuosikymmen aiemmin Saksaan, Dusseldorfiin, missä se nyt koristaa RRR Energy -jättiyhtiön suuren konttorirakennuksen aulaa. Alma saa reissuun tuekseen setänsä Artin (Javier Gutiérrez) ja rekkakuski Rafan (Pep Ambrós) ja taustapirukseen ystävänsä Wikin (Maria Romero), joka rekrytoi somessa tukijoita operaatiolle.

Iciar Bollainin ohjaama Oliivipuu on pieni suuri elokuva, sydämellinen tarina toisistaan välittävistä ihmisistä, jotka hyvistä pyrkimyksistään huolimatta ovat yhtä viallisia kuin kaikki muutkin.

Oliivipuu pohjaa ohjaaja Bollainin aviomiehen, brittiläisen huippukirjoittajan, mm. Ken Loachin kanssa useita mestarillisia elokuvia tehneen Paul Lavertyn käsikirjoitukseen, jonka sympaattinen ja ymmärtäväinen ote ihmisiinsä on tuttu jo Lavertyn aiemmistakin teoksista. Oliivipuu on paikoin hersyvä hauska, paikoin syvältä kouraisevan surullinen, yhtä aikaa nokkela veijaritarina kuin myös vahvalla luonnonsuojelullisella ja yhteiskunnallisella sanomalla tehostettu draama. Monista ulottuvuuksistaan huolimatta reissu pysyy ohjaajansa käsissä hienon hallitusti, josta iso kiitos menee myös erinomaisille näyttelijöille.

Valloittava Anna Castillo on loputtoman energinen Alma, jolle tarkoitus pyhittää usein keinot, vaikka nuoren naisen sydän onkin puhdasta kultaa. Javier Gutiérrez maalaa mainion muotokuvan oman menneisyytensä velkoja surevana setä-Artina, jolle retki tulee hyvää saumaan. Pep Ambrós komppaa niin ikään oikein nuotein Almaan pikkuisen ihastuneena Rafana. Sivummalla nähdään vielä Miguel Ángel Aladren Alman isänä sekä Inés Ruiz nuorena Almana.

Oliivipuu todistaa, että Espanja on yhä yksi Euroopan johtavia elokuvamaita. Se kun on ajatuksekas ja oikealla tavalla kapinallinen pikku elokuva, jonka impakti katsojan sydämeen on huomattavasti sen kokoa suurempi.