Ala-asteen nuori opettajatar Carla Novak (Leonie Benesch) joutuu myrskyn silmään kun opettajainhuoneesta katoaa rahaa. Syyttävä sormi osoittaa helpolla Carlan siirtolaistaustaista oppilasta Alia (Can Rodenbostel), mutta maikkapa ei tuomiota hyväksy ilman todisteita, vaan järjestää salaa taukohuoneeseen kameran, joka paljastaa jotain huomattavasti vakavampaa.

Saksan Oscar-ehdokas parhaaksi kansainväliseksi elokuvaksi, Ilker Çatakin ohjaama ja Johannes Dunckerin kanssa kirjoittama Opettajainhuone on vahva psykologinen draama, joka etenee kuin täysiverinen trilleri.

Hyvät harvoin palkitaan, paha jää yleensä rankaisematta ja viattomat kärsivät aina. Vahvan realistinen elokuva on realistisen uskottava osoittaessaan, että joskus parhaimmatkin aikomukset voivat synnyttää vain lisää pahaa. Koulun mikrokosmoksen voi eri kansallisuuksineen ja voimasuhteineen helpolla nähdä vertauskuvallisena yhteiskuntana, jossa ennakkoluulot ja kultturellinen vastakkainasettelu toimivat kipinänä ruutitynnyrissä. Myös median osuus kiistassa, jossa ei lopulta ole voittajia, nousee esiin koulun oman lehden tarttuessa alati laajenevaan konfliktiin.

Leonie Benesch tekee erinomaisen sisäistettyä työtä idealistisena Carlana, jonka hyvät tarkoitusperät toimivat vain polttoaineena koko ajan kuumemmaksi käyvään roihuun. Vahvoja rooleja tekevät myös Carlan oman ajojahdin kohteeksi joutuvana kollega Friedikenä Eva Löbau sekä Leonard Stettnisch tämän herkästi hermostuvana poikana Oskarina.

Opettajainhuone keskittyy olennaiseen ja tekee vahvan vaikutuksen. Älykäs rakenne, aidonoloiset henkilöhahmot ja pysäyttävä viimeinen kohtaus pysyvät mielessä pitkään.