5. päivä kesäkuuta 1944, päivää ennen kuin liittoutuneet aloittavat Operaatio Overlordin, maihinnousun Normandian rannikolle, ryhmä amerikkalaisia laskuvarjojääkäreitä hyppäävät vihollislinjojen taakse. Keskiöön nousevat sotamiehet Boyce (Jovan Adepo) ja Tibbet (John Magaro), sotakuvaaja Dawson (Jacob Anderson) sekä karski alikersantti Ford (Wyatt Russell). Avuksi ryhmä saa ranskalaissiviilit Chloen (Mathilde Ollivier) ja tämän 8-vuotias veljen Paulin (Gianny Taufer), jotka kituuttavat sadistisen SS-upseeri Wafnerin (Pilou Asbæk) rautasaappaalla kurittamassa kylässä. Kun ryhmä tavoittaa kohteensa, saksalaisten salaisen radioaseman, selviää, että pikkukylän kirkossa majaansa pitävien vihollisten lisäksi vastassa on jotain paljon pahempaa. Natsitohtori Schmidtin (Erich Redman) johtamien lääketieteellisten kokeiden synnyttämiä hirviöitä, jotka vaativat kuollakseen uudelleen tavallista enemmän tulivoimaa ja osumia.

Pienelle huomiolla jääneen jännärin Son of a Gun (2014) ohjanneen Julius Averyn uusin, megamies J. J. Abramsin tuottama Overlord on yhtä tulta ja tulikiveä kiukkuisella zombietwistillä.

Kovan luokan käsikirjoittajat Billy Ray (State of Play, 2009), Nälkäpeli (2012) Captain Phillips (2013)) ja Mark L. Smith (The Revenant, 2015)) ovat luoneet koukukkaan Korkeajännityksen, joka ei kaihda astumasta pimeälle puolelle. Mukana on tietenkin kaikki mahdolliset sotaleffa kliseet, mutta mikäpä kopioidessa, kun lainaajina ovat olleet sellaiset genren merkkiteokset kuin Atlantin valli murtuu (1962) ja Pelastakaa sotamies Ryan (1998).

Huippuluokan make-up-efektit yhdistettynä silmittömään kovapanostukseen tuottavat räiskenälkäisille messevän parituntisen, jonka aikana käydään mukavasti kieli poskessa läpi muutamakin tutumpi käänne. Kauhukuvakliseet tunteville ei väkivaltainen ja makaaberi monsterimuhennos sen suuremmin yllätyksiä tarjoile, mutta on aina piristävää nähdä Hollywoodissa isolla rahalla tuottetuja raatoralleja, jotka osaltaan todistavat etteivät määrätyt genret kuole koskaan. Overlord on teknisesti pirun hyvän näköistä elokuvaa, jonka innovatiivisuus ylettää myös tehokkaasti tykittävälle ääniraidalle. Iso kiitos kuuluu myös kuvaajien Laurie Rosen ja Fabian Wagnerin tyylikkälle työlle, Matt Evansin terävälle leikkaukselle sekä Jed Kurzelin muhevasti möyryävälle musiikille.

Päälärvit eivät ole (vielä) niitä kaikkein tutuimpia, mutta sehän ei haittaa, kun pointti ei suinkaan ole näyttelijäkeskeinen draama. Jovan Adepo (Fences, (2016), Mother!, (2017) on mieheksi olosuhteiden pakosta pikakaistalla kasvava Boyce, isältään Kurtilta paljon piirteitä perinyt Wyatt Russell (Cold in July, 2014) kovapäinen alikessu Ford ja Mathilde Ollivier pirunpeliin ainoana osallistuva nainen Chloe. Persoonallisella juuttinäyttelijä Pilou Asbækilla (Game of Thrones, Ghost in the Shell (2017), The Guardian Angel - Suojelusenkeli (2018)) on ollut selkeästi hauskaa paholaismaisen natsiupseeri Wafnerin roolissa, ja sen pakollisen suupaltin herjanheittäjän Tibbetin hahmon tulkitsee John Magaro. Ryhmän nimekkäin naama, Bokeem Woodbine, piipahtaa alussa kertomassa, mistä on kyse.

A-luokan actionia B-leffojen hengessä.