Kun karhuherra Paddington (Ben Whishaw) saa kirjeen, jossa kerrotaan, että tämän rakas Lucy-täti on kadonnut, päättää nalle lähteä Brownin perheen kanssa kotokulmilleen Peruun etsimään sukulaistaan. Eikä aikaakaan kun seikkailijat ovat El Doradon kadonneen kaupungin salaisuuden jälijillä, mutta he eivät ole ainoita, jotka rikkauksia etsivät.

Dougal Wilsonin ohjaama Paddington seikkailee on kolmas elokuva (Paddington (2015), Paddington 2 (2017))  jo vuonna 1958 ensiesiintymisensä Michael Bondin rakastetussa kirjassa saaneen, marmeladia rakastavan karhuherran seikkailuista. Ja hyvinhän nallella menee yhä.

Paddington III on vauhdikas ja aitoja asioita tuputtamatta opettava koko perheen seikkailu, jonka parissa viihtyy varttuneempikin katsoja. Sanomana on tällä kertaa ahneuden ja kyynisyyden vastustaminen, vaikka pääpaino onkin onnistuneilla efekteillä vauhdilla kulkevassa toiminnassa. Sympaattisen ja aina hyväntahtoisen nallen ylenpalttinen optimistisuus onkin synkässä nykyajassa tervetullut piristysruiske, joka antaa arkeen paitsi voimia, myös uskoa.

Jo aiemmista Paddingtoneista tutut näyttelijät, Hugh Bonneville Brownin perheen isä Henryna, Julie Walters rouva Birdina ja Imelda Staunton Lucy-tädin äänenä palaavat rooleihinsa, mutta Sally Hawkinsin Mary-äiti on vaihtunut Emily Mortimeriin. Loistavasti animoidun karhuherran äänenä jatkaa vallan ihastuttavasti Ben Whishaw, jota ilman koko konspeti tuskin tulisi edes toimeen. Olivia Colman on abbedissa Clarissa ja Antonio Banderas inkojen aarretta pakkomielteisesti etsivä Hunter Cabot, jonka tyttärenä Ginana nähdään Carla Tous. Lopputekstien aikana piipahdetaan vielä moikkaamassa vanhaa tuttua, joten teatterista ei kannata poistua heti valojen syttyessä.

Kuten aiemminkin, aikuiskatsojan sietokykyä koettelee suomeksi puhuttu versio, joka ei vain millään istu ihmisnäyttelijöiden suihin. Monista muistakin yhteyksistä tuttuja talentteja ovat Markus Bäckman, Katja Sirkiä ja Sari Mällinen. Propsit dubbauksesta ansaitsee ainoastaan Paavo Kerosuo Paddingtonin roolissa.

Paddington seikkailee ei aivan yllä edellisten elokuvien tasolle, mutta sympaattisilla ja aidosti kilteille leffoille on aina tilausta ja paikkansa.