Kimin perheen arkinen elo on kurjuuden maksimointia. Työtön ja varaton nelikko, isä Ki-taek (Kang Ho Song), poika Ki-woo (Woo Shik Choi), tytär Ki-jeong (Park So-dam) ja äiti Chung-sook (Chang Hyae-jin) asuvat vuotavassa kellarissa, varastavat wi-fi-yhteydet ja tekevät ansiotyökseen aivan mitä sattuu, yrittäen vain pärjätä päivän kerrallaan. Kaikki muuttuu, kun Ki-woo saa työpaikan varakkaasta Parkin perheestä näiden teini-ikäisen tyttären Da-hyen (Jeong Ji-so) koulunkäynnin preppaajana. Pian kun muutkin Kimin perheenjäsenet ovat luikerrelleet rikkaan perheen palvelukseen, Parkien hulppea kotitalo paljastaa salaisuuden, jonka päivänvaloon pääsy aloittaa tapahtumaketjun, joka johtaa lopulliseen selkkaukseen.

Muun muassa Cannesin Kultaisen palmun ja Golden Globen ja parhaan ulkomaisen Oscarin voittanut, Joon-ho Bongin (Snowpiercer, 2016) ohjaama ja Jin Won Hanin kanssa käsikirjoittama Parasite on huima elokuvaelämys, kylmäävä trilleri, sysimusta tragikomedia ja armottoman rankka sosiaaliraportti Korean yhteiskunnallisista luokkaeroista todella köyhiin ja todella rikkaisiin. Kärjistys kahdeksi hajonneen, mutta silti saman kansanryhmän välillä on tietenkin äärimmäinen, mutta kokonaisuutena ratkaisu toimii hypnoottisen vaikuttavasti.

Ohjaajan itsekin myöntämän Alfred Hitchcockin vaikutus näkyy monessa, ratkaisevina paikkoina rakennuksessa, asioita paljastavina (taka)ikkunoina sekä myös fyysisenä elokuvakokoelmana hyllyllä, mutta Parasite on silti ennen kaikkea täysin uniikki ja aivan omanlaisensa elokuva. Parasite tuntuu oudosti yhtä aikaa täysin vieraalta, mutta myös kummallisen tutulta, tarinalta, jonka kaukainen sukulainen voisi olla vaikkapa Alex van Wanderdamin psykologinen painajainen Borgman (2013).

Jokainen näyttelijöistä tekee huikean uskottavaa työtä, mutta vahvimmat muistijäljet jättävät Song Kang-ho Kimin klaanin isänä sekä Lee Jung-eun Parkien entisenä taloudenhoitajana Moon-gwangina.

Kymmenien ja kymmenien kriitikoiden vuoden 2019 listojen piikkipaikalle äänestetty Parasite on kaiken maineensa arvoinen elokuvaelämys. Ilkeästi ironinen, rankasti realistinen, hyytävän häiritsevä ja lujaa potkaiseva parituntinen, jonka jälkeen maailmaa katsoo vallan eri tavalla.