Englannin järviseudulla Petteri Kaniinin (James Corden) ja tämän sukulaisten ja metsän muiden eläinystävien elo on yhtä seikkailua, näiden tehdessä täsmäiskuja herra Vänskän (Sam Neill) puutarhaan. Pitkäkorvien tukena toimii Vänskän naapurissa asusteleva taiteilija Bea (Rose Byrne), joka maalaa tauluja Petteristä ja  kumppaneista. Taisto vihanneksista ja hedelmistä eskaloituu kuitenkin lopulta niin henkilökohtaiselle  tasolle, että eläimet ottavat vallan koko tilalla. Tätä taas ei millään muotoa hyväksy setänsä perijä,Tuomas Vänskä (Domhnall Gleeson), jonka tulon myötä panokset kovenevat paikoin jopa hengenvaaralliselle tasolle.

Beatrix Potterin 1902 päivänvalon nähnyt, useiden sukupolvien rakastama klassikko Petteri Kaniini, on julkaistu jo moneen kertaan elokuva- ja tv-sovituksina, mutta uusimmassa elokuva-adaptoinnissa se on saanut liiankin modernin muodon, joka tulvii naiivia alapäähuumoria, pahoinpitelyjä ja räjähdyksiä. Nykyaikaisella digitekniikalla luodut eläimet ovat toki ehdottoman eläväisiä ja ilmekkäitä, mutta verrattuna esimerkiksi erinomaisiin Karhuherra Paddington -elokuviin (2014 ja 2017), satuisuus ja sympaattisuus ovat tyystin kateissa, eikä Petteri Kaniinia vuosimallia 2018  voikaan pitää ikärajaansa sopivana katsottavana.

Gluckin ja Rob Lieberin käsikirjoittama päivitys lipuu alkua lukuunottamatta koko ajan kauemmaksi alkuperäisestä, tehden opettavaisesta seikkailusta kuin sadistisen symbioosin Yksin kotona -elokuvista ja Simpsoneiden ultrajulmista Itchy & Scratchy -osioista.

Originaalit ääninäyttelijät, Talk Show-juontajana nimeä kerännyt James Corden, Domhnall Gleeson, Rose Byrne ja mm. Margot Robbie, Elisabeth Debicki ja Daisy Ridley Petterin siskoina, tekevät mukiinmenevää työtä.

Suomidubissa kiusankappalekanille äänensä on antanut Antti LJ Pääkkönen, Tuomas Vänskänä kiljuu Markus Niemi ja mukavana Beana kuullaan Raili Raitalaa. Mukana myös Matti Onnismaa, Joonas Nordman, Kari Ketonen ja Jarkko Niemi, sekä Petterin siskotriona Alina Tomnikov, Essi Hellén ja Pihla Penttinen. Ja kuten aina ennenkin, ihmisten suuhun ei härmää saada sovitettua sitten millään, kun taas tietokoneilla luotujen eläinten läpäksi kotimainen sopii yhtä hyvin kuin piirretyillekin.

Pikkujengiä jatkuva pauke ja ryminä voivat huvittaakin, mutta muuten touhu on varsin vastenmielistä, ollakseen koko perheelle suunnattua väkivaltaviihdettä.