Elämän harmaaseen kiertokulkuun jo tottunut italialainen Vincenzo (Sergio Castellitto) pitää pientä kirjakauppaa Pariisissa ja huolehtii onnettomuudessa traagisesti loukkaantuneesta tyttärestään Albertinesta (Matilda de Angelis). Vaan kun puodin ovesta porhaltaa naapuriteatterin yli-energinen näyttelijätär Yolande (Bérénice Bejo), alakuloisen ja paikkaansa maailmassa tyytyneen miehen maailma ja mieli muuttuvat: Onko vielä aikaa tuntea, tuntea edes jotain?

Sergio Castellitton tähdittämä, käsikirjoittama ja ohjaama Pieni kirjakauppa Pariisissa pohjaa yhden eurooppalaisen elokuvan suuriin kuuluneen Ettore Scolan (1931-2016) viimeiseksi jääneeseen tarinaan. Castellitto oli Scolan ystävä, joten elokuva on helppoa nähdä myös henkilökohtaisena kunnianosoituksena mestarille.

Vahvasti näytelmällinen, lavastukseltaankin teatteriesitystä muistuttava, Cinecittàn legendaarisilla studioilla kuvattu julkituonti tukee korulauseita ja elämänviisauksia alituiseen laukovaa kerrontaa, mutta touhusta puuttuu se tuorein draivi, jotta katsoja jaksaisi kiinnostua käänteistä, jotka eivät lopulta johda minnekään. Ehkä esityksen olisi kuitenkin kannattanut antaa tapahtua lavalla elävän yleisön edessä ennen kuin siirtää se sellaisenaan filmille?

Elokuvan alkuperäinen nimi, tunne-asioihin viittaava Il materiale emotivo, on huomattavasti kertovampi kuin tapahtumapaikkaan viittaava käännösnimi, jolla se maailmalla kulkee. Paikoitellen elokuva nousee kuitenkin lentoon nostaen tummalla huumorillaan hymyn huulille, mutta kunnon loppuliitoon saakka se ei riitä

Sergio Castellitto ja Bérénice Bejo ovat hyviä näyttelijöitä. Ja juuri näiden kahden synnyttämän vuorovaikutuksen ansiota onkin, että tarinassa pysyy tasainen pulssi. Vincenzon kovia kokenutta tytärtä esittävän Matilda de Angelisin tehtävänä on ollut lähinnä olla keholtaan kaunis ja fyysisesti läsnä.

Perinteistä eurooppalaista näytelmäelokuvaa niin hyvässä kuin pahassakin edustava Pieni kirjakauppa Pariisissa ei ole lajityyppinsä helmiä, mutta kauniisti se tekee kunniaa Ettore Scolalle.