2000-luvun puolivälissä hankalan elämänsä rinnalla menestyksekästä nyrkkeiluraansa rakentaneen, brittiläisen Billy Mooren (Joe Cole) harvat kunnian päivät ovat kauaksi taaakse jäänyttä elämää. Kaikki kerran saavutettu on nyt hävinnyt kirjaimellisesti savuna ilmaan huumausaineiden käytön ja alkoholismin muodossa. Uuden elämän alku Thaimaassa hymyilee hetken, mutta pian vanhat pahat tavat imaisevat miehen jälleen mukaansa, ja tällä kerralla karmaisevin seurauksin. Pidätyksensä jälkeen Billy tuomitaan vankeuteen päätyen suorittamaan rangaistustaan Thaimaan pahamaineisimpaan vankilaan, Klong Premiin. Telkien takaisen maailman karuus ja kovuus paljastuvat nopeasti ja kieltä hallitsematon Billy tajuaa, että ainoa mahdollisuus selvitä helvetistä hengissä, on palata kehään vankilan sisällä järjestettäviin, säännöistä vapaisiin thainyrkkeilyotteluihin. Askeettisiin oloihin tuo oman julman lisänsä myös vanhat demonit, jotka pyrkivät jälleen pintaan tehden hengissä säilymisestä, jos mahdollista, vieläkin haastavampaa.

Rankan ja puhuttelevan lapsisotilaskuvauksen Johnny Mad Dog (2008) tehnyt Jean-Stéphane Sauvaire jatkaa samalla tylyn tinkimättömällä linjalla Billy Mooren tositarinaan pohjaavalla elokuvalla A Prayer Before Dawn, jonka käsikirjoitus on Jonathan Hirschbeinin ja Nick Saltresen käsialaa.

Kuvaajansa David Ungaron kanssa Sauvaire tuo äärimmäisen brutaalin draamansa niin liki katsojaa, että hien, pelon ja veren haistaa. Vaikka paino kuvissa onkin väkivaltaisilla yhteenotoilla ja nyrkkeilyotteluilla, taustalla kulkee vahvasti spirituaalinen viesti ihmisestä ja hänen tarpeestaan maksaa hinta menneisyyden synneistä ja taakasta. Klong Premin rutiinit ja rituaalit, vankien ja vartijoiden hierarkia ja kaikin puolin autenttinen atmosfääri muodostavat yhdessä hypnoottisen, miltei uskonnollisen tunnelman, jonka jälkeen katsomossakin voi tuntea peseytymisen tarvetta. Plussaa tarinassa on myös se, ettei elokuva yritä tehdä Billysta puhtoista olosuhteiden uhria, vaan näyttää miehen rehellisesti omasta tahdostaan rikoksiin ryhtyvänä addiktina. Billy Moore ei henkilökohtaisesti päässyt esimerkiksi osallistumaan itsestään kertovan elokuvan ensi-iltaan, sillä hän istui tuomiota murtovarkaudesta, tällä kerralla tosin kotimaassaan Englannissa. Vankilaelokuvien pitkässä listassa A Prayer Before Dawnin verrokki voisi olla vaikkapa yhtä lailla vieraassa kulttuurissa vankilaan paiskattua länsimaista miestä kuvannut, Alan Parkerin legendaarinen Keskiyön pikajuna (1978).

Elokuvista Green Room (2015) ja Katseeseen kätketty (2015) tuttu ja tv-sarjassa Peaky Blinders (2013-2017) lopullisesti läpilyönyt Joe Cole tekee hurjan roolityön monenlaisen paholaisen riivaamana Billyna. Suurin osa elokuvan sivuosien esittäjistä ovat aitoja, vankiloissa itsekin istuneita amatöörejä, joiden ulkonäkö ja tatuoinnit kertovat omaa, karua kieltään. Paremmin esiin nousevat Pornchanok Mabklangin vanki nimeltä Fame, Billyn kanssa hauraan ystävyyssuhteen rakentavana ladyboyna, Vithays Pasnringarmin vartija Preecha, sekä Olympiakehässä nyrkkeilykultaa vuonna 1996 voittanut Somluck Kamsing Billya valmentavana Suthinina. Oikea Billy Moore piipahtaa kuvissa omana isänään.

Raaka ja karu kuvaus maanpäällisestä helvetistä.