Uransa jälkipuoliskolla uusiutumisen kanssa painiskeleva tv-tähti Castro (Jean-Pierre Bacri) saapuu tuottajansa Nathalien (Léa Drycker) maaseutuhuvilalle tupaantuliaisiin. Ongelmia syntyy välittömästi, kun paikalle saapuu myös miehen exä, Hélène (Agnès Jaoui) uuden siippansa Vinventin (Eric Viellard) kanssa. Kun pippaloihin kiilaa vielä heidän tyttärensä, juuri esikoiskirjansa julkaissut Nina (Nina Meurisse) ja koppava raptähti Biggistar (Yvick Letexier) on katastrofikattaus valmis.

Puutarhajuhlat kirjoittaneet Agnès Jaoui ja Jean-Pierre Bacri ovat kirjoittaneet yhdessä jo yhdeksän elokuvaa, joista Jaoui on ohjannut viisi, ja rutiini näkyy niin hyvässä kuin pahassa.

Kymmenet ihmiset puhuvat ja puhuvat, paljon ja kokoajan, vaikka dialogi onkin paikoin terävää, se ei yksin riitä kannattelemaan tyhjäkäynnillä etenevää kerrontaa. Poskisuudelmia ja lätinää riittää liiankin kanssa, aiheiden ailahdellessa suosion katoamisesta ikääntymiseen ympärillä kovaa vauhtia muuttuvaan maailmaan. Osansa vastakkainasettelusta saavat myös yhteiskuntaluokat ja sivistys, joka jakaa kansalaiset tylysti kahtia. Samalla sivutaan nykyaikaisen hektistä mediamaailmaa ja internetin voimaa nostaa tai tuhota julkisuuskuvaa. Muutoinkin komediana kaupatun Puutarhajuhlien huumori on varsin kultturisidonnaista ja tuntuukin suunnatun vain ranskankieliselle yleisölle.

Kaikki näyttelijät ovat rutinoituja ammattilaisia, joten mitään sen suurempia rimanalituksia ei komeljanttareiden keskuudessa nähdä, tosin ei sitten mitään palkitsevampaakaan heittäytymistä. Bacrin ja Jaouin yhteinen historia näkyy vaivattomuutena suoltaa konekivääridialogia, muiden näyttelijöiden jäädessä sovinnolla sivummalle. Kevyttä komiikkaa yritetään turhaan synnytellä Sarah Sucon esittämän tarjoilija-Samanthan roolista, tämä kun unohtaa velvollisuutensa kulttuurikerman keskellä.

Peruspullava gallikomedia, niille, jotka niistä pitävät. Silvu Plaa-plaa-plaa.