San Diegon villieläinten suojelualueella työskentelevä primatologi Davis Okoye (Dwayne Johnson) ei oikein tule toimeen ihmisten kanssa, mutta eläinten kanssa sitten sitäkin paremmin. Varsinkin poikasena pelastamansa albiinogorillan Georgen kanssa tiedemies bondaa niin hyvin, että apinaa voi hyvällä syyllä kutsua bestikseksi. Vaan kun Energyne-yhtiön sieluttomat Wydenin siskokset, Claire (Malin Åkerman) ja Brett (Jake Lacy), mokaavat pahemman kerran geenikokeensa avaruudessa, sulkusta ja huumorintajuisesta Georgesta kasvaa jättimäinen ja raivohullu peto, joka pistää pitäjää tasaiseksi kiihtyvällä tahdilla. Ja vielä kun pari muutakin elukkaa, susi ja krokotiili, saavat sisuksiinsa samaa myrkkyä, globaali katastrofi on ovella. Apunaan Energynen entinen geneetikko Kate Caldwell (Naomie Harris) ja omiensa sumutuksiin kyllästynyt, mystisen OGA-agentuurin operaattori Harvey Russell (Jeffey Dean Morgan), Okoyen on nyt yritettävä löytää vastalääke ja pelastaa maailma, ja siinä sivussa tietenkin paras kaverinsa George.

Tusinamaakari Brad Peytonin (San Andreas, 2015) ohjaama Rampage pohjaa ideansa saman nimiseen videopeliin, ja myös näyttää sekä tuntuu siltä. Ämpäriälytön juoni ja persoonattomat henkilöhahmot sinkoilevat ympäri Amerikkaa, nokittelevat toisiaan tylsillä herjoilla ja puhuvat niin käsittämätöntä tiedesoopaa, että pahaa tekee. Kaiken sekoilun keskellä myös modernien katastrofielokuvien oppikirjaa seurataan uskollisesti: Sankarit selviävät useammastakin allikosta, joutuakseen heti seuraavassa kohdassa aina vain syvempään ojaan, armeijan edustajat uskovat vain voimaan ja pahat saavat pahimman mahdollisen lopun.

Neljän käsikirjoittajan (Ryan Engle, Carlton Cuse, Ryan J. Condal ja Adam Sztykiel) kädenjälki paitsi näkyy, että kuuluu, ja pahimmillaan voisi luulla, etteivät miekkoset ole kertaakaan edes keskustelleet siitä, mitä muut ovat olleet tekemässä. Paikka paikoin jykevän jytinän keskellä huumori tuntuu olevan suurimmalta osin tahatonta, kun taas tosissaan mukaan rustattu komiikka lapsellista ja ala-arvoista törkyä. Pääasiallisesti tuhotehosteet toimivat, joskin monien eri eläinlajien DNA:ista uutetut jättipedot ovat enemminkin huvittavia kuin pelottavia.

Trivianäkäisille vielä kuriositeettina tiedoksi, että maailman huonoimpien elokuvaohjaajien joukkoon usein äänestetty Uwe Boll haastoi tuotantoyhtiö Warnerin oikeuteen, koska hänen näkemyksensä mukaan Rampage loukkaa ja kutistaa hänen saman nimisen elokuva-sarjansa maineen. Ei mieheltä ainakaan pokkaa puutu.

Aina silloin tällöin taitojaan väläyttelevä Dwayne Johnson ei tee sitä nyt, vaan tyytyy heittämään rutiinilla muutaman hetulan ja ampumaan kaikella mahdollisella arsenaalilla. Naomie Harrisille ei ole turhan paljoa töitä keksitty, ja pääpahikset, Malin Åkermanin ja Jake Lacyn Wydenit, ovat inhassa ilkeydessään pelkkiä karikatyyrejä. Jeffrey Dean Morganilla tuntuu taas sitä vastoin olleen kovinkin hauskaa Tommy Lee Jones-tyyppisenä cowboyagenttina.

Päätöntä pauketta ja tolkutonta toimintaa Transformers-sukupolvelle, joiden mielestä jokaisen elokuvan kliimaksissa pitää aina rikkoa kaikki mahdollinen.