Pariisi, nyt. Alain Danielson (Guillaume Canet) on arvostetun Vertheuil-yhtiön kustantaja, jonka arki on tasapainoilua perinteisen kirjan ja nykyaikaisen digitaalisaation myllerryksessä, jossa twiitit ovat haikuja ja tekstarit kirjallisuutta. Vuosikausien yhteistyö omaa elämäänsä fiktion muodossa kommentoivan kirjailija Léonard Spiegelin (Vincent Macaigne) kanssa on tulossa päätepisteeseensä, sillä todellisia henkilöitä väärillä nimillä romaaneissaan riepottelevan kynäniekan uusin teos on Alainin mielestä julkaisukelvoton worst-seller. Toista mieltä taas on Alainin vaimo Selena (Juliette Bincohe), tv-tähti, jonka arvion mukaan Päätepiste-nimen saanut opus on mestariteos ja ilman muuta julkaistava.

Olivier Assays on taitava tekijä, ajan hengessä maailmanmenoa osuvasti kommentoiva ohjaaja/käsikirjoittaja, jonka uusin elokuva Rivien välissä osuu useampaankin ajakohtaiseen ilmiöön.

Se on ajatuksekas puheenvuoro modernin hektisestä hetkessä elämisestä maailmassa, joka on jatkuvassa muutoksessa ja elää algoritmien aikaa. Samalla se puolustaa lukemista yleensäkin, ja vaikka digitalisointi onkin demokratisoinut kulttuurin saatavuuden, paikkansa pitää olla myös konkreettisilla asioilla kuten kirjalla, jonka voi ottaa käteen tabletin sijaan. Bibliofiilin nostalgiaksikin voisi joku Assays terävää ja elävää tekstiä kutsua, mutta kulttuuria, politiikkaa, monimutkaisia ihmissuhteita ja luovien ihmisten arkea sujuvasti sekoittava, kevyehkö draama toimii silti tämän hetken ehdoilla.

Vaikka Rivien välissä -elokuvaa mainostetaankin komediana, siitä puuttuu fiksusti kaikki ranskalaiselle viihdetuotannolla olennainen turha törmäily ja väärinymmärrykset. Assayasin metaforia ja nokkeluuksia tulvivaa tekstiä suoltavat näyttelijät puhuvat paljon, mutta asiaa, ottavat kantaa, kritisoivat ja haastavat katsojankin ajattelemaan nykymenoa ja tätä salamannopeaa herjanheiton kulttuuria, jossa aika on vihollinen. Kokonaisuudessa on jotain woodyallenmaista, henkilökattauksen ollessa realistinen esitellessään hahmot vikoineen kaikkineen.

Kaikki näyttelijät ovat erinomaisia. Vincent Macaigne piirtää osuvan otoksen kärsivän taiteilijan prototyypistä, joka on täysi vastakohta Guillaume Canetin kultivoituneelle Alainille. Juliette Binoche (joka saa hauskan sisäpiirivitsin elokuvan lopussa) taas tyystin erilainen kuin Léonardin naisystävää Valérieta näyttelvä Nora Hamzavi. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja niin tekevät myös sivummalla operoivat Christa Théret piinkovana PR-naisena Laurena ja Nicolas Bouchaud Valérien paimentamana poliitikko Davidina.

Tyylikkään ilmava ja asiallinen kuvaus maailmasta, jossa elämme.