On vuosi 1880. Kuvanveistäjä Auguste Rodin (Vincent Lindon) työstää ensimmäistä tilaustyötään, Ranskan hallinnon tilaamaa Helvetin portit -teosta. Impulsiivisen miehen ateeljeehen ilmestyy nuori Camille Claudel (Izia Higelin), joka on valmis mihin tahansa päästäkseen jumaloimansa taiteilijan assistentiksi. Parin välille kehittyy kiihkeä suhde, jonka myötä Rodinin luomistyö saa uusia ulottuvuuksia.

Veteraaniohjaaja, jo 73-vuotias Jacques Doillon, on lähtenyt kuvittamaan ylistetyn maanmiehensä Auguste Rodinin (1840-1917) elämää ulkoisesti komean näköisellä epookilla, mutta Rodinin tapahtumaköyhyys sekä kerronnan vanhakantaisuus ja perinnetietous tekevät draamasta hitaan ja raskaan.

Taiteen syvintä olemusta, ja varsinkin sen luomista, selitellään syvällisin metaforin ja vaikka Rodin kuvaillaankin kiihkeäksi mieheksi, tunnetilojen sanallinen selittäminen tukahduttaa pahasti ylipitkäksi venytetyn pönötyksen tuskastuttavan hitaaksi. Kauniilla kuvilla kerrottu draama kulkee kohtauksittain ateljeen, makuuhuoneen ja puistojen välillä, mutta kiihko ja sydän jäävät teatraalisesta esityksestä puuttumaan.

Vincent Lindon vetää Rodinina toki hyvin, eikä pahaa ole sanottavana Izia Higelinin Camillestakaan. Sivummalla Séverine Caneele on Rodinin rinnalla koko ajan seissyt avovaimo Rose Beuret, ja aikalaistaiteilijoita Victor Hugoa, Paul Cézannea ja Claude Monet`a esittävät Bernard Verley, Arthur Nauzyciel sekä Olivier Cadiot.

Punkkua lipittäville baskeripäisille oman elämänsä mesenaateille Rodin on helpolla yksi kevätkauden kohokohdista, meille muille on onneksi myös vaihtoehtoja, niin juomien, päähineiden kuin elokuvienkin suhteen.