Eletään Ranskassa 1870-luvulla. Nuori Rosalie (Nadia Tereszkiewicz) päätyy järjestettyyn avioliittoon hiljaisen Abelin (Benoît Magimel) kanssa, eikä aikaakaan kun kaunis ja energinen nuori nainen on tehnyt Abelin omistamasta krouvista kylän sosiaalisen keskuksen. Mutta Rosaliella on salaisuus, joka voi järkyttää sukupuolirajoja jopa kansallisestikin.

Stéphanie di Giuston ohjaama ja Sandrine Le Coustumerin kanssa kirjoittama Rosalie on fiktiivinen tarina, mutta pohjaa 1865 kuuluisuudeksi nousseen Clémentine Delaitin elämään.

Mistään friikkisirkuksesta ei elokuvassa ole kysymys, vaan ennen kaikkea erilaisen ihmisen kasvutarinasta, itsensä hyväksymisestä ja uskosta omaan tekemiseen, joka voi hyvinkin viedä vaikka läpi sen harmaan kiven. Tarina resonoi myös sukupuolikäsityksiä muokanneessa nykyajassa ja onnistuu herättämään monia arvokkaita ajatuksia. Sivujuonena Rosalien tarinan taustalla kulkee Abelin velka kylää omaisuudellaan hallitsevalle Barcelille (Benjamin Biolay), jonka tehdas on ainoa kulmakunnan työllistäjä. Tämän kautta elokuva saa myös yhteiskunnallista syvyyttä.

Paljon Rosalien onnistumisesta lepää valloittavan Nadia Tereszkiewiczin harteilla, joka osaa rakentaa nimihenkilöstä aidon ja uskottavan hahmon, jonka ratkaisuja paitsi ymmärtää, myös kannustaa. Benoît Magimel tekee myös hyvää työtä hitaasti pyyteettömän rakkauden voiman oppivana Abelina.

Rosalie on taide-elokuvan keinoin tärkeää tarinaansa kertova esitys. Hyvät näyttelijät åitävät hetkellisesti horjahtelkevan kerronan kuosissa loppuun saakka.