Eletään kevään aikaa Pohjois-Kalifornian metsissä. Neljä Sasquatchia, myös Isojaloiksi kutsuttua otusta, tyrannimainen alfauros (Nathan Zellner), naaras (Riley Keough), nuori poikanen (Christophe Zajac-Denek) sekä toinen, arempi uros (Jesse Eisenberg) etsivät ruokaa, parittelevat, nahistelevat keskenään ja järjestävät rodulleen ominaisia rituaaleja. Nelikko yrittää löytää lisää kaltaisiaan, mutta ympärillä alituiseen modernisoituvat maailma ja sivilisaatio kasaavat monenlaisia ongelmia lajinsa mahdollisesti viimeisten eteen.

Kulttimainetta elokuvillaan Kumiko, the Treasure Hunter (2014) ja Damsel (2018) ansanneiden  Zellnerin veljesten Davidin ja Nathanin ohjaama, kirjoittama ja tuottama Sasquatch Sunset on erilainen elokuva.
Täysin ilman puhuttua dialogia etenevä, kokeellinen ja dokumentinomainen seikkailu, joka komediallisista elementeistään huolimatta on myös ajakohtaisen asiallinen manifesti luonnon tilasta sekä tarkkanäköinen kuvaelma eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä. Samalla Sasquatch Sunset onnistuu olemaan yllättävän koskettavakin.

Kaikki kommunikaatio otusten välillä tapahtuu murahtelemalla, mutta Zellnereiden kuvaama maailma on hyvin samakaltainen kuin meidän ihmistenkin. Me kaikki etsimme parempaa tulevaisuutta, yritämme vastata haasteisiin, suremme pois nukkuneita, mutta jatkamme eteenpäin. Vaikka ruumiintoimintojen estoton esittely voikin monin kohdin herättää huvittuneisuutta, saa katsoja myös varautua nieleskelemään Sasquatch Sunsetin kertoessa yksinkertaisimmillaan siitä, mistä elämässä on lopulta kyse: selviytymisestä. Mike Gioulakisin (It Follows (2014), Us (2019), Old (2021)) taitava, luonnonvaloa ja varjoja hienosti hyödyntävä kameratyöskentely tuo myyttiset olennot lähelle, antaen taitavien näyttelijöiden tehdä työnsä rauhassa. 

Ensiluokkaisissa kokovartalomaskeissa pelkän liikkeen ja ilmeiden varassa primitiivisiä hahmojaan tulkitsevat näyttelijät tekevät erinomaisen sisäistettyä työtä. Jesse Eisenberg, Riley Keough, Christophe Zajac-Denek ja toisena ohjaajanakin toimiva Nathan Zellner rakentavat tulkintansa nimenomaan fyysisen performanssin varaan eivätkä esimerkiksi uusien Apinoiden planeetan asukkien tietokoneilla luotuun esillepanoon.

Sasquath Sunset on erilainen elämys, elokuvakokemus, joka pysyy mielessä pitkään.