Eletään kylmän sodan aikoja, vuonna 1962. Jossain Baltimoren kulmilla sijaitseva, Yhdysvaltain salainen laboratorio OCCAM, tekee julkisesti työtä avaruustutkimuksen parissa, mutta tarkkaan vartioitujen muurien takana todellisuus on tyystin toista. Totuudesta pääsee perille laitoksessa työskentelevä mykkä siivooja Elisa (Sally Hawkins), joka löytää laboratoriosta erilaisen elämänmuodon, amfibio-olennon (Doug Jones), ihmisen ja kalan risteytyksen. Hapuilevan alun jälkeen parin välille syntyy yhteys, joka voimistuu päivä päivältä. Samaan aikaan osastoa johtava, julma eversti Richard Strickland (Michael Shannon), päättää useiden rumasti päättyneiden kommunikaatioyritysten jäkeen tuhota altaaseensa kahlehditun uniikin asukin, joten Elisan on ryhdyttävä vaaralliseen operaatioon pelastaakseen tämän.

Mestarillisena visualistina ja tarinankertojana tutuksi tulleen Guillermo del Toron (Pan`s Labyrinth (2006), Pacific Rim - hyökkäys maahan (2013), Crimson Peak (2015)) uusin, The Shape of Water, keräsi 13 Oscar-ehdokkuutta, eikä niistä yhtään turhaan. The Shape of Water on yhtä aikaa koskettava ja kaunis rakkaustarina, vahva julkilausuma erilaisuuden ymmärtämiselle monellakin eri tasolla, sekä kauhuelokuvia hipova, julma ja väkivaltainen trilleri. Itse asiassa täydellinen fantasia niille elokuvissa kävijöille, jotka eivät pidä fantasiaelokuvista.

Ohjaaja del Toron ja Vanessa Taylorin kirjoittama tarina on kaikessa omaperäisyydessään syvään kumartava kunnianosoitus menneen maailman genre-elokuville, vahvimpana vaikuttajanaan varmasti Mustan laguunin hirviö (The Creature from the Black Lagoon, 1954), mutta myös moderni variaatio niistä kertomuksista, jotka ovat kiehtoneet ihmiskuntaa vuosisatoja, ellei peräti vuosituhansia. Yksinkertaisuudessaan nerokas veto on kielimuurit ylittävä ratkaisu yhdistää puhekyvyttömät päähenkilöt, jolloin tyhjien sanojen ja fraasien käyttö menettää totaalisesti merkityksensä. Aitoa on ainoastaan tunne ja ymmärrys, neuvo, joka voisi auttaa nykymaailmaakin menemään eteenpäin.

Teknisesti Dan Laustsenin kuvaama ja Sidney Wolinskyn leikkaama The Shape of Water on uskomattoman kaunista jälkeä. Vaikka maailma on vahvasti kylmän sodan aikainen, del Toro on ryhmineen luonut erilaisen ulottuvuuden, joka kiehtoo ja kiusoittelee realismin ja surrealismin välillä. Värimaailmaansa myöten fantastinen matka mestarillisen tarinankertojan mielikuvitukseen, josta ei poistuta muuttumatta.

Monessa mukana ollut brittinäyttelijätär Sally Hawkins tekee uransa komeimman roolityön mykkänä Elisana, jonka edesottamukset selittyvät tämän traagisella taustatarinalla. Kirjaimellisesti alastomana esiintyvän Hawkinsin impakti valkokankaalla on niin raju, että vastanäyttelijöiltäkin vaaditaan tavallista enemmän tehoja. Ja jos elokuvaan tarvitaan jäänkylmä ihmishirviö, kukaan muu ei ole osaan niin sopiva kuin Michael Shannon, moneen taipuva kameleontti, jolle mikä tahansa elokuvan tyylilaji tuntuu olevan sopiva. Tärkeä tekijä on myös del Toron luottokumppani, fysiikaltaan erinomaisesti oudoiksi olennoiksi istuva miimikko ja performanssitaiteilija Doug Jones, joka onnistuu vahvan lateksikuoren alta tuomaan esiin myös hirviönä pidetyn elämänmuodon sydämen. Lämpöä kuviin tuovat Octavia Spencer Elisan työkaverina Zeldana, sekä kollegojensa kanssa niin ikään Oscar-ehdokkuuden osastaan saanut Richard Jenkins Elisan herkkänä taiteilijanaapurina Gilesina.

Yksi vuoden omaperäisimpiä elokuvia, koskettava ja kauhistuttava, lämmin ja hyytävä, kaikkea sitä, mitä hyvän elokuvan pitääkin olla.