Kauan, kauan sitten, kaukaisessa galaksissa, aikana, jolloin rikossyndikaatit taistelivat planeettojen herruudesta. Corellia-planeetan karuilla kulmilla nuori Han Solo (Alden Ehrenreich) on oppinut kovemman kautta selviytymisen ankarat lait, mutta kaikesta huolimatta röyhkeä kukkopoika päätyy pettämään konnapomo Lady Proximan (Linda Hunt) ja päätyy lopulta pakosalle rakastetun Qi`ransa (Emilia Clarke) kanssa. Pakotie vie nuoren miehen lopulta Imperiumin lento-akatemiaan, mutta suuri suu ja terävä kieli ajavat tämän nopeasti rintamalle taisteluun kapinallisia vastaan. Siellä vastaan tulee rento ketale Tobias Beckett (Woody Harrelson) konnajoukkonsa kanssa, eikä aikaakaan kun Han on mukana suurissa, tosin vaarallisen laittomissa, suunnitelmissa.

Kaikille galaksissa kiitos siitä, että George Lucas myi Tähtien sodan oikeudet Mikkihiiritehtaalle. Nyt saamme valkokankaille vauhdikkaita ja ennakkoluulottomia seikkailuita sen sijaan, että joutuisi kitumaan katsomossa kuunnellen tähtien välistä politikointia, klassikkokirjallisuudesta varastettuja juonenkäänteitä ja katselemaan Jar Jar Binksin kaltaisia, karmeita digi-ilmestyksiä.

Ensimmäisen Star Wars -saagan spinoffin, 2016 ensi-iltansa saaneen Rogue One: A Star Wars Story, menestyksen myötä sarjaa jatketaan nyt henkilöpotretilla Tähtien sodan rakastetuimman lurjuksen, Harrison Fordin ikoniseksi tekemän Han Solon nuoruudesta.

Aivan kivuton ei Solo: A Star Wars Storyn synty kuitenkaan ollut, sillä elokuvan ensimmäiset ohjaajat, rennon räävillä 21 Jump Street -tuplalla (2012 ja 2014) ja hilpeällä LEGO® Elokuva:lla (2016) mainetta keränneet vääräleuat Phil Lord ja Chris Miller siirrettiin sivuun ja tilalle palkattiin ammattimainen, mutta myös konservatiivinen riskien kaihtaja Ron Howard. Yhtä kaikki, Howardin ohjaamana Solo: A Star Wars Storysta on tullut vauhdikas avaruuslänkkäri, hauskasti rento seikkailu ja napakasti alkuperäiseen saagaan istuva esiosa, jossa piisaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kuten tapaan on aina kuulunut, jokaisen Star Warsin pitää sisältää ne muutamat määrätyt tutut jutut, jotta fanit pidetään tyytyväisinä katsomossa, ja niinpä tästäkin löytyy kollektiivisessa muistissa mukavasti resonoivia hahmoja, nimiä ja jopa kuvakulmia. Meininki pysyy muutamasta pakollisen dramaattisesta käänteestä huolimatta pakottomana ja vauhtia piisaa koko matkan ajan, jonka aikana opimme muun muassa sen, mistä Han sai sukunimensä, mistä siipimies Chewbacca (karvaturrin nahoissa suomalainen Joonas Suotamo) hyppäsi mukaan, mistä löytyi Millenium Falcon ja miten legendaarinen Kessel-ajo alle 12 parsekin todellisuudessa tehtiin.

Eilisen lupauksena kuluvan vuosikymmenen pidetty Alden Ehrenreich näyttää heti ensimmäisestä ruudusta lähtien, että on tilaisuuden saadessaan nappivalinta Han Solon rooliin. Ilmeikkäällä nassulla varustettu nuorimies omaa tarvittavan määrään niin röyhkeyttä kuin herkkyyttäkin, että luulisi tästä uran urkenevan. Game of Thronesin lohikäärmekuningattarena läpi lyönyt, ja viimeisimmässä Terminatorissakin (Terminator Genisys, 2015) nähty Emilia Clarke on passeli rakkaudenkohde, mutta keikan varastaa jokaisessa kohtauksessaan mainio Woody Harrelson Hanille tärkeimmät opetukset antavana Beckettina. Thandie Newton on Beckettin vaimo ja konnakollega Val, multitalentti Donald Glover Lando Calrissian ja Paul Bettany pelätty ja petollinen riksolodri Dryden Voss.
Joonas Suotamon turkin peittämästä roolista on paha sanoa sitä taikka tätä, mutta varsin aidonoloisesti mies kommunikoi Wookieille ominaisella kurkkulaululla.

Tähtien sota jatkuu, ja jos tällä mallilla mennään, mikäpä ettei.