Eletään 1980-luvun loppua. Vietnam-veteraani ja toipuva alkoholisti Mike Sardina (Hugh Jackman) tapaa Wisconsinin messuilla Clairen (Kate Hudson), joka Miken tapaan myös imitoi kuuluisia laulajia. Parin välille syntyy nopeasti yhteys, joka johtaa lopulta Neil Diamondia tributoivan Lightning and Thunder -duon syntyyn ja perheen perustamiseen. Mutta matka suosion huipulle ei ole helppo, sillä sitä varjostavat niin henkiset kuin fyysisetkin ongelmat.

Kiireettä työskentelevän Craig Brewerin (Hustle & Flow (2005), Black Snake Moan (2006), Footloose (2011), Dolemite Is My name (2019)) ohjaama ja käsikirjoittama Song Sung Blue pohjaa traagiseen, mutta lämpimään tositarinaan, joka nähtiin jo vuonna 2008 Greg Kohsin saman nimisenä dokumenttina, josta Brewer sai inspiraationsa. Kohs on toiminut myös Brewerin elokuvaversion tuottajana.

Song Sung Blue on aikuinen elokuva unelmista ja toiveista, ja periksiantamattomasta uskosta, että ne toteutuvat. Sardinan perheen tarina on täynnä surua ja murhetta, mutta myös rakkautta. Jostain syystä Neil Diamond ei liene ikinä ollut Suomessa yhtä suosittu kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa, mies kun tehtaili hittejä jo 1960-luvun puolivälistä alkaen. Diamondin suurimpia menestyksiä lienee ikoninen, tunnissa ennen keikkaa kirjoitettu Sweet Caroline, jonka seurana jenkkilistojen kärjessä on nähty häneltä viitisenkymmentä eri esitystä.

Diamondin ihanan nostalgisten laulujen rinnalla Song Sung Bluen vahvuus on sen suvereenisti tilan haltuun ottava pääpari Hugh Jackman ja Kate Hudson, joiden synkka on yksinkertaisesti täydellinen. He myös laulavat ja soittavat itse esityksensä. Sardinan uusioperheen lapsia esittävät erinomaiset Ella Anderson, King Princess ja Hudson Hensley. Sivummalla nähdään myös Michael Imperioli, Jim Belushi sekä John Beckwith, Pearl Jam-mies Eddie Vedderin roolissa.

Song Sung Blue ei ole musikaali, vaan kaunis, koskettava ja äärimmäisen voimaannuttava tarina musiikin voimasta. Jackman ja Hudson ovat yksinkertaisen loistavia.