Kun Sarah Connor (Linda Hamilton) ja cyborgi T-800 (Arnold Schwarzenegger) estivät elokuun 29. päiväksi vuonna 1997 ennakoidun maailmanlopun, Tuomion päivän, tulon ja pelastivat kolme miljardia ihmisiä, he luulivat kapinaan nousseen keinoäly Skynetin jättäneen leikin sikseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. 1998 Terminaattori palasi suorittamaan tehtävänsä loppuun, tappaen Sarahin pojan, tulevaisuuden vapaustaistelijan John Connorin. Vuonna 2020 Mexico Cityssa Dani Ramos (Natalia Reyes) työskentelee veljensä Diegon (Diego Bonetta) kanssa tehtaalla, kun hikisen arjen keskeyttää ylivertainen uhka, Rec-9-mallin kyborgi (Gabriel Luna), Legion Machine Networkin tulevaisuudesta lähettämä uudenlainen tappokone, jonka tehtävä on yksinkertainen, tuhota Dani keinoja ja sivullisia uhreja kaihtamatta. Apuun ehtii kuitenkin Grace (Mackenzie Davis), niin ikään tulevaisuudesta lähetetty, geneettisesti paranneltu kone, jonka tehtävä on suojella Dania ja lopulta tuoda tämä tapaamaan Sarahia ymmärtääkseen asiat, joiden avulla tyly tulevaisuus voidaan välttää. Tukea tarvitaan myös suoritetun tehtävänsä jälkeen ihmisten keskuuteen integroituneelta, uusia inhimillisiä puolia itsestään löytäneeltä T-800:lta.

Unohda kaikki mitä olet nähnyt. Unohda Terminator 3: Koneiden kapina (2003), unohda Terminator: Pelastus (2009) ja unohda Terminator: Genisys (2015). Unohda myös tv-sarja Sarah Connorin aikakirjat (2008-2009), sillä Terminator: Dark Fate puhdistaa aikajanan ja jatkaa suoraan Terminator 2 - Tuomion päivän (1991) tarinaa. Vaikka Deadpoolilla (2016) kertaheitolla elokuvafaneille taitonsa näyttäneelta ohjaaja Tim Milleriltä menikin jatko-osa Deadpool 2 (2018) ohi suun, ei tämän ole tarvinnut tyytyä yhtään sen pienempään franchiseen, vaan päin vastoin.

Sen legendaarisen Terminator – Tuhoajan (1984) ja koko saagan Gale Anne Hurdin kanssa luoneen James Cameronin suojeluksessa Terminator: Dark Fate on komeaa ja ultrakineettistä rymistelyä, juuri kuten Terminator -sarjan kuuluukin olla. Vaikka Dark Fate ei millään tavalla uudistakaan CGI-tekniikalla luotuja efektejä, ohjaaja Millerin komennossa se luottaa riittävästi käsin tehtyyn kerrontaan ja praktikaaleihin efekteihin räjäyttelemällä ja tuhoamalla useammankin lokaation perinteisin keinoin. Cameronin, Charles Egleen, Josh Friedmanin, Justin Rhodesin sekä David S. Goyerin ja Billy Rayn yhteistyönä käsikirjoittama Dark Fate onnistuu hankkeessaan hienosti, seuraa vahvasti Tuomion päivän kehyskertomusta, ottaa mukaan klassisia elementtejä omasta historiastaan, kieputtaa tarinaa muutamaankin kertaan ympäri tuoden touhuun myös uusia elementtejä.

On Terminator: Dark Fate sitten sarjan lopullisesti sulkeva päätös tai uuden saagan ensimmäinen luku, se on yhtä kaikki aito asia, puhdas scifi-seikkailu ja tuhti toimintaelokuva, jonka parissa viihtyy kyynisempikin katsoja.

28 vuotta on kulunut siitä, kun Linda Hamilton viimeksi nähtiin Sarah Connorina ja valkokankaalla yhdessä Arnold Schwarzeneggerin kanssa, joka palaa myös hänet yhdeksi maailman suurimmista elokuvatähdistä nostaneeseen rooliin. Molemmat klaaraavat roolinsa tutulla varmuudella ja karismalla. Elokuvista Yksin Marsissa (2015), Blade Runner 2049 (2017) ja Tully (2018) tuttu Mackenzie Davis tuo kovasta ulkokuorestaan huolimatta kuviin herkkyyttä eikä uutena pelastuksen "äitinä" nähtävä Natalia Reyes tee yhtään huonompaa työtä. Gabriel Luna on T2:n Robert Patrickin T-1000:n tapaan ilmeetön Rev-9.

Kuten aina, tulevaisuus on nyt katsojien vastaanoton ja elokuvan tuoton varassa, mutta jos Terminaattoreiden tarina tähän päättyy, tekijät voivat silti olla pystyssä päin. Tehtävä on suoritettu.