Pahassa liikenneonnettomuudessa lapsena olleen Alexian (Agathe Rousselle) henki pelastettiin asentamalla hänen päähänsä titaanilevy. Vuosia myöhemmin metallinen alkuaine on ottanut enemmän ja enemmän tanssijana autonäyttelyissä esiintyvän Alexian elämää hallintaansa ja tehnyt tästä moottoriajoneuvoja palavan fyysisesti rakastavan sarjamurhaajan. Lämpöä julmuuteen tuo kadonnutta poikaansa etsivä isä Vincent (Vincent Lindon), jolle Alexian alter ego Adrien merkitsee haaveiden täyttymystä.

Heti esikoisellaan, omaperäisellä kannibaalikuvauksella Raw (2016) uransa nosteeseen tuupanneen ranskalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Julia Ducournaun Titane on kerännyt pystejä elokuvafestivaaleilta ympäri maailmaa ja palkittiin viime vuonna Cannesissa Kultaisella palmulla, eikä syyttä, sillä tämä kipeä ja kiehtova fantasiapainajainen herättää taatusti huomion. Ducournaun tyyli ja tapa tehdä elokuvaa ei ole kaikkien pala kakkua, paikoin provosointi tuntuu jopa laskelmoidulta, mutta esimerkiksi Davidien Croneberg ja Lynch ihailijat löytävät kyllä paljon mielenkiinnon aiheita Titanen perversioista ja makaabereista metamorfooseista.

Mekafiliaksi kutsuttu fetissi, seksuaalinen vetovoima koneisiin, ei ole fiktiivinen keksintö, vaan ns. esinekohtainen seksuaalihäiriö, jota ei määritellä tautiluokitusessa Suomessakaan.. Ducornau vie kuitenkin oireyhtymän yhdyntää pidemmälle, kohti ääretöntä ja jopa sen yli. Vahvasti erotisoitu, alastomuudella ja graafisella väkivallalla leikittelevä Titane on loppupeleissä elokuvataiteelle alistettu poikkeama. Maksimi ikäraja K-18 on perusteltu, mutta sitä ei kannata käyttää Titanen tapauksessa houkuttimena, sillä ruumiin eritteiden ja moottoriöljyn roiskuessa se on jotain muutakin kuin vain lapsilta kielletty elokuva.

Teknisesti Titane on huikean hyvän näköistä työtä, Ruben Impensin väreillä ja heijastuksilla lekittelevä kuvaus, Jean-Christophe Bouzyn editointi sekä Jim Williamsin musiikki ovat jokainen maininnan arvoisia.

Se, mikä Titanesta jää parhaiten mieleen, on Agathe Roussellen peloton ja raivoisa tulkinta Alexiana, joka kummittelee cortexissa hyvän aikaa vielä lopputekstien jälkeenkin. Raju on myös Vincent Lindonin tulkinta omien demoniensa kanssa kamppailevana Vincentina. Adèle Guigue on nuori Alexia ja Bertnand Bonello tämän isä.

Katsojan tylysti ulos mukavuusalueelta riuhtaiseva Titane on hallusinatorinen kokemus, rankka ja raadollinen, mutta myös henkilöitään ymmärrtävä kuvaus menetyksestä ja rakkaudesta.