Itsensä Quentin Tarantinon vuoden parhaisiin pätkiin ylistämän toimintapläjäyksen Kick-Ass 2 (2013) ohjaaja Jeff Wadlow on nyt pyrkinyt kehittelemään kesähittiä yhdistelemällä romanttista teinikomediaa ja kauhua. Lopputuloksena on Hollywoodin perinteisiä genren kaavoja noudatteleva slasher-kauhistelu Totuus tai tehtävä (Truth or Dare, 2018), johon ei ole saatu aikaiseksi kunnollista ja kiinnostavaa tarinaa edes neljän käsikirjoittajan voimin. Leffaa varten ei ole turhaan keksitty pyörää uudelleen, vaan siitä löytyy vaikkapa Final Destination- ja Ring- elokuvasarjoistatuttuja elementtejä. Tällä kertaa joukko teinejä päättää lähteä autioon taloon juhlimaan, juomaan ja pelaamaan hauskaksi oletettua totuus tai tehtävä -peliä. Yliluonnollisia voimia omaavan entiteetin ilmaannuttua pelin johtajaksi hupailu saa asteittain vakavoituvan luonteen. Saw-leffasarjan heikompien edustajien tavoin nuorisoon ei ehditä juurikaan tutustua kuoleman alkaessa olla vakituinen vieras.

Pelin säännöt ovat selkeät: valehtelemista ei suvaita, annetuista, alati julmemmiksi muuttuvista tehtävistä, ei saa kieltäytyä ja eikä peliä voi lopettaa kesken. Kaikista sääntörikkomuksista rangaistaan ankarimpien pykälien mukaan aina jopa kuolemalla. Myös osassa tehtävistä saa jopa sadistisen kidutuksen ja rankaisun makua synkkien salaisuuksien alkaessa paljastua pikku hiljaa. Näin tarjoutuu mainioita tekosyitä pistää porukkaa lihoiksi, ja tiettyjen hahmojen ärsyttävyyskertoimen huomioon ottaen se ei tapahdu yhtään liian aikaisin. Heikoista hahmoista ei välttämättä ole syyttäminen näyttelijöitä, jotka tekevät parhaansa sillä materiaalilla, joka heille on annettu.

Tyypillinen kauhupĺäjäys ei tuo kankaalle mitään uutta. Henkilökavalkadi on kliseinen kattaus genrelle tyypillisiä koheltajia aina moraalisiesti oikeaoppisesta sankarittaresta hieman seksuaalisella saralla harha-askelia ottaviin tapauksiin, unohtamatta onnettomia, suoraan uhrialttarille marssitettavia surkimuksia. Juoni on ainoastaan kuolemien ympärille kyhätty teippiviritelmä ja miltei ainoiksi kauhuelementeiksi jäävät hetkittäiset säikäyttelyt ovat suurilta osin ennalta arvattavia ja jopa huvittavia esityksiä. Toki elokuvassa on omat hetkensä, mutta kokonaisuutena se jää vaisuksi ja ylipitkäksi esitykseksi liiallisen toiston syödessä muutenkin vähäisiä tehoja.

Kesäisen kliseinen kauhuleffa vie nuorison pelaamaan tappavan vaarallista totuus tai tehtävä -peliä.