Joe (Michael Caine), Willie (Morgan Freeman) ja Al (Alan Arkin) ovat ystävyksiä vuosikymmenten takaa, jakaneet saman työpaikan, ja nykyään eläkkeelläkin pitävät päivittäin yhteyttä eri harrastusten puitteissa. Yhtenä normiarkena Joe osuu kantapankkiinsa juuri samaan hetkeen kuin ryhmä ryöstäjiä, ja todistaa omin silmin, kuinka tarkasti suunniteltu puhallus tuottaa tekijöilleen miljoonia vailla kiinnijääntiä. Konnuus nousee ajankohtaiseksi uudestaan, kun palajastuu, että juuri tuo samainen pankki ja veteraanien entinen työpaikka ovat keplotelleet tuotannon ulkomaille ja samalla tuhonneet eläkekassan, jonka varoilla vanhuutta oli mahdollisuus kituliaasti viettää. Joe saa puhuttua ystävänsä mukaan suunnitelmaan, sillä kaikkihan ovat sitä mieltä, että pankista haetaan vain omat, heille kuuluvat varat pois. Ja jos kiinni jäädään ja vankilaan joudutaan, saadaan silloin tarjolle oma huone, kolme ateriaa päivässä ja huomattavasti parempi terveydenhuolto kuin nyt.

Entinen Tuho-osasto -tähti (Scrubs, 2001-2010) Zach Braff löi ohjaajana läpi kirjoittamallaan indiedraamalla Garden State (2004), mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa leffarintamalla, tosin 2014 näki päivänvalon heikosti menestynyt draamakomedia Wish I Was here. Tyylikäs lähtö on uusi yritys valtavirtaan, mutta niin vahvasti rutiinityöltä vaikuttava keppostelu, ettei sen uskoisi vielä mahdottomasti lisää duunia Braffille tuovan. Herran ohjaus on toimintajaksoissa velttoa ja vailla omaperäisyyttä, mutta huomattavasti paremmin meneekin sitten draaman puolella, sillä henkilöohjaajana Braff on huomattavasti varmaotteisempi ja näyttelijöitä ymmärtävä.

Theodore Melfin käsikirjoitus pohjaa Martin Brestin vuoden 1979 elokuvaan Vauhtivaarit, jonka premissi eläkeikäisistä pankkirosvoista on pysynyt kantavana voimana, vaikka papparaisten motiivit tekoseen ovatkin nyt ajankohtaistettu vastaamaan maailman, ja varsinkin Yhdysvaltain ekonomista kehitystä.

Ilman geriatrigangstoiksi heittäytyvää pääkolmikkoa, Michael Cainea, Morgan Freemania ja Alan Arkinia, Tyylikäs lähtö jäisi vieläkin hatarammalle pohjalle, sillä näillä papoilla on yhä virtaa kintaissa. Hauskin triosta on Arkinin lakoonisen kyyninen Al, jonka elämäniloa ei meinaa millään saada palautettua, vaikka kyljessä pörrää kantakaupan sirpakka myyjä Annie (Ann-Margret), jonka ehdotuksista ei voi erehtyä. Sivummalla Christopher Lloyd on ukkokerhon pahiten pihalla oleva Milton, Joey King Joen terävä tyttärentytär Brooklyn ja Peter Serafinowicz tämän pilivipäinen isä Murphy. Matt Dillon piipahtaa kuvissa FBI:n ryöstäjä tutkivana agentti Hamerina ja John Ortiz on pääkolmikolle oppia keikalle antava lemmikkieläinkauppias Jesus.

Helposti katseltava ja sulateltava, mutta myös aivan yhtä nopeasti unohdettava toimintakomedia toimii ainoastaan silloin, kun se ei yritä liikoja.