Kun Lontoossa työskentelevä huippukokki Almut Brühl (Florence Pugh) ensimmäsien kerran kirjaimellisesti törmää juurikin avioeroaan läpikäyvään Tobias Durandiin (Andrew Garfield), maailmassa jokin naksahtaa paikoilleen. Siitä hetkestä alkaa pariskunnan värikäs, ilojen ja surujen täyttämä yhteinen matka kohti perhettä ja loppua..

Hienolla periodidraamalla Brooklyn (2015) vakuuttaneen John Crowleyn We Live in Time on kaunis, syvältä koskettava ja suuresti sydämellinen kuvaus elämän joskus traagisistakin käänteistä ja ajasta, jonka rajallisuus määrittää kaiken.

Nick Paynen kirjoittama tarina muuttuu elokuvassa välähdyksiksi Crowleyn käyttäessä epälineaarista kerrontaa, joka vaatiikin katsojalta tavallista enemmän tarkkaavaisuutta. Pääpaino tarinassa keskittyy neljään parin elämää konkreettisesti muuttavaan tapahtumaan, jolloin aikaa pienemmille ja henkilökohtaisemmille hetkille ollaan jätetty hyvin vähän. We Live in Time tuntuukin paikoittain kuin pitkältä trailerilta, josta normaali arki on leikattu pois väleistä, joten suoraviivaiseen kerrontaan ja matkaan pisteestä a pisteeseen b tottuneille katsojille hajoitettu kronologia ei välttämättä ole se paras tapa eläytyä. Mutta erilainen kerrontatapa ei kuitenkaan vähennä yhtään elokuvan emotionaalisia iskuja, sillä hyvät näyttelijät pitävät huolen siitä, että nenäliinoille tulee katsomossa käyttöä.

Päärooleissa muun muassa Marveleista tuttu ja missä tahansa genressä aina erinomainen Florence Pugh sekä itsekin supersankarimaailmoja Spider-Manina (2012) kokeillut Andrew Garfield tekevät todella aitoa ja hyvää työtä. Sivummalla Lee Braithwaite on Almutin appari Jade, Douglas Hodge Tobiaksen isä ja tärkeimpänä Grace Delaney pariskunnan tytär Ella.

We Live in Time on syksyn varmin kyynelkanavien avaaja, herkkien ja kauniiden hetkien kavalkadi elämästä ajan virran vietävänä, niille, jotka tunnepatojaan haluavat availla.